Suosirkka (c) Koiramies.fi

Hullu hyönteiskesä

Tammikuussa toivoin Twitterissä, että 2014 tulisi olemaan merkittävä vuosi entomofagian tunnettavuuden suhteen.  Nyt lehtien putoillessa voi jo todeta, että maininki on hyvä. Jopa The Economist viskasi löylyä uuden teollisuudenalan – hyönteiselintarvikkeiden – puolesta julkaisemalla aiheesta videon otsikolla Why Eating Insects Makes Sense. Katso video YouTubessa.

Lämmin kesä helli hyönteisten ystävien kaikkia aisteja ja blogin päivitys on jäänyt hintsummalle kaiken hälinän keskellä. Tässäpä kuitenkin yhteenveto loppukesän ja syksyn kinkereistä täällä kotikulmilla.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa

_MG_9398Dodo ry:n Haarukanjälki-projekti pureutui globaaliin ruokajärjestelmään monelta kantilta, ja elokuun lopussa Pasilan vanhoilla veturitalleilla järjestettiin ruokahyönteistapahtuma, jossa sain ilokseni jakaa infoa ja kutitella vieraiden makuhermoja asiantuntijoiden ja asiasta kiinnostuneiden kanssa. Hyönteisilta oli osa Haarukanjäljen tapahtumasarjaa, jossa kesän aikana pohdittiin tulevaisuuden ravitsemushaasteita monesta vinkkelistä.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa -tapahtuman yhteenveto Haarukanjäljen sivuilla tämän linkin takana.

© Koiramies.fi

Haarukanjäljen hyönteisiltaan osallistui ilahduttavan paljon aiheesta kiinnostuneita kansalaisia.

Kuvia kaikille

Elämyspuuhamies Olli Laasasen organisoima letkeä valokuvaajien luentosarja Kuvia kaikille järjestettiin 24.–26.8.2014 Helsingin Kansalaistorille pystytetyssä Roskalavapaviljongissa. Kolmen päivän aikana eri aihepiireihin keskittyneet ammattilaiset ja harrastajat kertoivat suhteestaan valokuvaukseen. Oma souvini käsitteli luonnon lähivalokuvausta, ja mukana vaikuttivat myös elävät mallini, kummitussirkat Messi ja Kola. Ensi vuonna uudestaan!

Kuvia kaikille -tapahtuman yhteenveto Olli Laasasen blogissa tämän linkin takana.

© Olli Laasanen

Koiramies höpisee luonnon lähivalokuvauksesta Kuvia kaikille -tapahtumassa. Kuva © Olli Laasanen

Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii

Haarukanjäljen tapahtumassa tutustuin hyönteistalouden asiantuntijaan, motoroidulla turvalla varustettuun keksijä-yrittäjä Santtu Vekkeliin. Santun kanssa pidimme Maikkarin toimittajalle parin tunnin esitelmän aiheesta, josta esitettiin muutaman minuutin brunssihenkinen kooste.

Huomenta Suomen Ötökkää pöytään -jakso nähtävissä rajoitetun ajan Katsomo.fi-palvelussa.

Huomenta Suomi - Ötökkää pöytään

 

PS. Artikkelin pääkuvassa suosirkka trapetsilla, Nuuksion Mustalammella syyskuussa 2012 © Topi Kairenius

_MG_6830_awesome_fix_385px

Jos luonto ei tule studioon…

Parittelevat kotkat tai vastaava tapaus olisi toki hienoa saada joskus muistikortille, mutta luontokuvauksen kevytsarjalaisena kriteerini onnistuneelle otokselle eivät ole niin ylevät. Tavoitteenani on yleensä vain ihan kiva sommitelma, siihen liittyvä nysväily sekä jokin tavanomaisesta luontokuvasta poikkeava yksityiskohta. Onnistun mielestäni kiitettävästi noin kerran kesässä. Tämän kesän myötäkäyminen tapahtui jo juhannusviikolla. Jos luonto ei tule studioon, täytyy studio viedä luontoon.

Taustaa

Heinäsirkan nymfi, Espoo 18.5.2014

Heinäsirkan toukka, Espoo 18.5.2014

Heinäsirkat ja hepokatit käyvät läpi osittaisen muodonmuutoksen. Niiden toukat eli nymfit eivät ole matomaisia ja aikuistuessaan ne skippaavat monille muille hyönteisille tyypillisen kotelovaiheen. Sirkkojen toukat ovat siis kuoriutuessaan järjettömän pieniä. Niitä on vaikeaa havaita ja miltei mahdotonta valokuvata ilman optisia apuvälineitä.

Tämän kesän toukista tein ensihavainnot toukokuun puolivälissä, ja ne aikuistuvat passelisti nyt heinäkuun puolivälissä, jolloin muutenkin kirmaisin kesäniityille punkkien syötäväksi.

Nymfi lemmikillä

Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014

Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014. Canon EOS 7D, EFS 18-135mm + 20 mm loitto. f/10, 1/250, ISO 800. Salama + taustalta oranssisuodatettu led-valaistus.

Yllä oleva kuva on tämä lempilaakini ja se syntyi puolivahingossa. Pötköttelin juhannussunnuntaina aamuyhdeksältä espoolaisella niityllä selaten kameran kortilta aamun aiempia otoksia kohmeisesta puuntuhooja-yökkösestä. Eri vaiheissaan pingahtelevat sirkkojen toukat liikennöivät ympärillä varsin vilkkaasti, ja yksi hypähti peltolemmikin lehdelle.

Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Katselimme toisiamme ja kiersin samalla Kenkon 20 mm loittorenkaan kameran rungon ja objektiivin väliin päästäkseni likemmäs ötökkää enempiä häiriköimättä. Tyrkkäilin myös yllättävän luotettavan lisävalonlähteeni, YongNuo 300 led-valaisimen, kohteen taakse. Tällöin toukka alkoi liikehtiä piiloon ja kiivetä kasvin vartta ylös. Olin tovin aloillani, ettei kohde äkkää karata paikalta.

Sirkat ovat siitä kiitollisia kuvattavia, että monesti ne jäävät lopulta poseeraamaan pitkäksikin aikaa jyvälle. Tämä yksilö osoitti ihailtavaa yhteistyökykyä ja sain lopulta kokeiltua tilannetta usealla eri aukolla, jotta sain taustalle kivan bokehin, joka muodostui valaisimen heijastinlevystä. Samalla säätelin ulkoisen salaman heijastamaan sopivaa lisävaloa pilviseen keliin.

Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.

Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.

Aukkosuhde f/16 osoittautui liioitellun pieneksi ja taustasta tuli melko kreisi. Lopulta f/10 toimi odotetusti kun löysin passelin kulman suhteessa taustan heijastuksiin.

Lopputulos ei ole mitenkään tyypillinen lajia esittelevä tai poikkeuksellisesta tilanteesta kertova luontokuva. Kohde on toki aidossa ympäristössään, mutta asetelmaa on ehditty pohtia ja rakentaa.  En pyrikään hyönteiskuvissani perinteisiin malleihin, vaan haen niihin usein jonkin luonnottoman kulman. Se pitää harrastuksen eloisana ja on – noh – ihan kivaa.

Lopuksi

Kuvan päähahmo oli tuolloin kesäkuussa melko pitkällä kehityksessään, käytännössä siipiä vaille aikuinen. Lajin pystyikin jo siinä kohtaa tunnistamaan nurmiheinäsirkaksi, joka on yksi yleisimmistä heinäsirkkalajeistamme. Kävin samaisella niityllä eilen, ja satunnaista sirkutusta oli jo kuultavissa. Koleasta alkukesästä johtuen kuumempia soidinkutsuja saanee vielä hetken vartoilla.

© Topi Kairenius

Kuka vapauttaisi ötökät?

Ylihuomenna Suomesta valitaan 13 edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ääneni singahtaa salamana sille rohkealle ja ennakkoluulottomalle meppiehdokkaalle, joka ymmärtää elintarviketeollisuuden tulevaisuuden olevan jalkojemme juuressa.

Keväällä 2013 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO kehotti länsimaita hyödyntämään hyönteisiä ihmisten ja eläinten ravinnonlähteenä. Tällä hetkellä ötökät luokitellaan EU:n pykälien mukaan uuselintarvikkeeksi. Meinaa sitä, ettei hyönteisiä saa tuottaa tai myydä ruuaksi, koska ”niiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997”.

Kyseessä on siis käytännössä uusi elintarviketeollisuuden toimiala. Jollain tulevalla mepillä – mieluiten useammalla – on nyt hyvä tilaisuus tarttua edistyksen viisariin ja takoa sillä tolkkua elintarvikepykäliin, jotka jarruttavat turvallista ja ekologista ravinnontuotantoa.

Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa.

Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa. © Koiramies

Ruokahyönteisten päästämiseen pannasta voi vaikuttaa myös valtiollisella tasolla. Tammikuussa 2014 Belgian elintarviketurvallisuudesta vastaava virasto hyväksyi 10 ihmisravinnoksi kelpaavaa hyönteislajia. Samankaltaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta haluan myös kotimaiseen byrokratiakenttään, mutta EU-pykäliä koskevien päätösten on lopulta lähdettävä parlamenttitasolta.

Yök, en syö

EU:n ulkopuolella yli 2 miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä osana päivittäistä ruokavaliotaan. Ötökät ovat ravinteikasta, terveellistä ja vähärasvaista ruokaa.

Proteiinia (g) Rasvaa (g) Hiilihydr. (mg) Kalsium (mg) Rautaa (mg)
Hepokatit 12,9 5,5 5,1 75,8 9,5
Sirkat (pienet) 20,6 6,1 3,9 35,2 5,0
Sirkat (suuret) 14,3 3,3 2,2 27,5 3,0
Kekomuurahaiset 13,9 3,5 2,9 47,8 5,7
Silkkiperhosen toukat 9,6 5,6 2,3 41,7 1,8
Vertailun vuoksi:
Naudanliha 27,4 5,0 0,01 3,5
Kala 28,5 1,0 0,03 1,0

Lähde: Jared Ostrem, John Van Dyk, Iowa State University

Hyönteisten kasvatuksesta syntyvät ympäristövaikutukset ovat mitättömiä verrattuna lihantuotantoon. Kilolla rehua saa tuotettua liki 10 kg ruokahyönteisiä. Ötökät eivät tarvitse laidunmaata, eivät navettoja – pieni hyönteisfarmi mahtuu vaikka vaatehuoneeseen.

Eikä siinä vielä kaikki: hyönteiset muuttavat kaiken niille syötetyn aineksen proteiiniksi ja toimivat niine hyvineen kuten biojätemyllyt. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden energia ei kulu ruumiin lämmittämiseen, joten niiden kasvuun tarvitaan merkittävästi vähemmän ravintoa kuin nisäkkäillä.

Myönnettäköön, että hyönteisten käyttö länsimaisten ihmisten ravintona tulee vaatimaan myös asenteellisia muutoksia juridiikan lisäksi. Hyvä alku olisikin vapauttaa ötökät siipikarja- ja kalateollisuuden rehuksi ja sitä kautta rikastuttamaan laajempaa elintarviketuotantoa.

Entä jos ötökät loppuvat kesken?

Kun puhun ötököistä, tarkoitan ylimalkaan kaikkia niveljalkaisia. Kyseessä on eläinkunnan suurin pääjakso, johon kuuluvat mm. äyriäiset, hämähäkkieläimet ja hyönteiset. Yli 85% maapallon eläimistä on niveljalkaisia. On arvioitu, että pelkästään hyönteisbiomassaa on yhtä ihmistä kohti 40 tonnia. Kaikki ötökät eivät toki ole syötäviä. Ruokahyönteisiä on listattu ”vain” hieman alle 2000 lajia, mutta nuo luvut antavat osviittaa siitä, millaisesta ravintokapasiteetista on kyse.

Vuosi 2014 tulee olemaan entomofagian yleistymisen kannalta merkittävä. Pinnan alla pöhisee jo kivasti. Belgian ohella Hollanti on pitkällä ruokahyönteisten tutkimuksessa. Tanskassa hyönteiskokeiluja on tehty keittiössä jo pitkään ja Suomen Turussakin kaavaillaan elintarvikkeiden buustausta ötökkäproteiinilla.

Kuka meppi olisi ötököiden äänitorvi Euroopan parlamentissa ja ajaisi EU:n kokoista ruohonjuuritason asiaa? Hyönteiset reippaasti vaan agendalle, eivät ne pure! Kovaa.

PS. Ötökät ovat hyviksiä. Tsekatkaa South China Morning Postin infografiikka jos ette usko.

_MG_0643_wide

Bug Appétit!

Vaihtoehtoiset raaka-aineet ja perinteisen ruokaympyrän ulkopuolelta tulevat ravinnonlähteet kiinnostelevat ihmisiä nykyään yli ruokavaliorajojen.

Viime perjantaina lystikäs ravitsemusterapeutti Leena Putkonen järjestikin kotonaan ötökkämaistiaiset, jonne hän kysyi minua jakamaan tietämystäni aiheesta ruokahyönteiset.

_MG_0581

Alhaalta myötäpäivään: kotimaassa kasvatettuja kaksitäpläsirkkoja, thaimaalaisia kutojamuurahaisia, hollantilaisia kulkusirkkoja, sekalaisia kuivattuja hyönteisiä sekä keskellä ruotsalaisia jauhomatoja.

Lisäksi pöytäseurueeseemme kuuluivat kokeilevan keittiön ystävä Silja, mehiläistenhoidon asiantuntija Mari Koistinen sekä Leenan kundikaveri Yves, joka muisteli syöneensä ötököitä lapsuudessaan Kuubassa.

_MG_0643

Alkuruuaksi viritimme Mindon tomaatti-bataattisopasta murkkuversion, eli jatkoimme sosetta thaimaalaisilla, kuivatuilla kutojamuurahaisilla. Sopan perusresepti on jo itsessään todella maukas, ja voimakkaita makuja sekoittaessa täytyy olla varovainen, ettei sotke liian monta hyvää asiaa keskenään. Murkut toimivatkin mainiosti sattumina, jolloin niiden maku ei sekoitu soppaan, vaan pamahtaa ikään kuin täsmäiskuna hyönteisen osuttua lusikalle.

_MG_0639

Tomaatti-bataattisose kutojamuurahaisilla

Pääruuaksi syntyi libanonilainen klassikkoannos mujadar. Mausteinen linssirisotto kruunattiin valkosipuliöljyssä pyöräytetyillä kaksitäpläsirkoilla. Sirkkojen umamihko ominaismaku pääsi oikeuksiinsa karamellisoitujen sipulien kanssa ja lopputulos oli herkullinen.

_MG_0620

Libanonilainen linssirisotto kaksitäpläsirkoilla

En ole järin harras kuivakakkujen ystävä, mutta Leenan valitsema banaaninen ja matoinen jälkkärileipä oli onnistunut sekoitus suolaista ja makeaa. Leivonnaisissa ruokahyönteiset voi toki jauhaa myös taikinaan, mutta tällä erää jätimme jauhiksemme rouhimatta.

_MG_0646

Banaanileipä jauhomadoilla

Tuhdin illallisen, viinikarahvillisen ja kölsch-lasillisten jälkeen päätimme käväistä vielä tukemassa kotimaista viskiteollisuutta Kyrönmaan matkailun edistämiskeskuksessa, joka on Kyrö Distillery -pientislaamon popup-saluuna Helsingin Kampissa. Suosittelen Kyrö Distilleryn tuotteita väkevästi kaikille rehtien makujen ja kekseliäiden juomasekoitusten ystäville.

Kaiken kaikkiaan ötökkäilta oli todella vänkä, kiitos verrattomalle emännälle ja kivalle seurueelle!

 

leikilegoilla_feature

Ilman ohjeita!

Tutustuin viime kevään ModelExpo-pienoismallimessuilla Palikkatakomo.org-yhdistyksen kundeihin ja sussuihin. Kyseessä on maanlaajuinen LEGO-harrastajien verkosto, jonka jäsenien kätten jälkeä on saattanut hämmästellä esimerkiksi Stockmannin näyteikkunassa jouluna 2013, yli 300 000 palikan edestä.

Leiki Legoilla

Palikkatakomon grand-old-man, Ismo Awis Aavaharju starttasi kevään järjestämällä varsinaisen spektaakkelin. Viime viikonloppuna Imatran kylpylän liikuntasali täyttyi isoista ja pienistä hahmoista sekä käsittämättömästä läjästä alkuperäisiä LEGO-palikoita. Aavaharjun Leiki Legoilla -tapahtuma keräsi lauantain ja sunnuntain aikana yli 1500 uteliasta hyrisemään hyvistä viboista ja osallistumaan talonrakennuskilpailuun.

Tavoitteena on saada harrastajat kaapista ulos.
– Ismo Awis Aavaharju

Leiki Legoilla

Kotimaisen saariston sävyissä toteutettu majakkaluoto on nimimerkin OskariN tekosia.

Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen palikkatakomolaisten monipuolinen luovuus. Yhdet rakentavat melkeinpä ärsyttävän kekseliäitä rakennelmia, joista voisi jokaisesta palikkaliitoksesta tokaista, että NPU (Nice Part Use). Toiset yhdistävät dioraamoihinsa tietokoneohjattua Mindstorms-robotiikkaa ja kolmannet keskittyvät tekemään laajan skaalan maisemia, joissa yhdistyvät erilaiset ympäristötekijät tropiikista tundraan.

Leiki Legoilla

Kun äimistelee Awiksen pienoismallia Imatrankoskesta, tajuaa ettei miekkosen unelma mini-Legolandin perustamisesta ole mitenkään mahdoton. Puolen miljoonan palikan teos on syntynyt koko perheen yhteistyönä, ja vitriini on kiertänyt ympäri Suomen. Seuraavan kerran koski on esillä ModelExpo 2014 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Samaan tilaisuuteen jatkaa Imatralta myös oma Classic Brick Albums -näyttelyni.

Päivitys 27.2. Aavaharjun Imatrankoski jää näytille Imatran kylpylään toukokuun 2014 loppuun asti.

Leiki Legoilla

Classic Brick Albums -projekti oli edustettuna kymmenellä 12-tuumaisella levynkannella.

Kymppiuutisten kevennyksen lisäksi Leiki Legoilla noteerattiin myös paikallisissa sanomalehdissä. Uutisvuoksi jopa kirjoitti sukunimeni oikein! Myös Prince on mainittu sunnuntaipainoksen takasivulla, jonka voi lukea tästä linkistä.

Hauskinta toki koko touhussa on se, ettei rajoja eikä sääntöjä ole. Palikoita rakastavat kaikki, sukupuolesta ja -polvesta toiseen. Viimeistään The LEGO Movie opettaa, että tee vain manuaalin kanssa, mutta mieluummin ilman.

Leiki Legoilla (Imatran kylpylä 22.–23.2.2014)

PS. Käsipäivää ja lämmin kiitos Julkaisuosakeyhtiö Eliakselle valokuvanäyttelyni sponsoroinnista. Ja tattis Antero Oikkoselle kuvasarjan viimeisestä otoksesta.

© Topi Kairenius

Dynamiittinen duo

Viime viikolla rakentamani Laura Närhen Tuhlari-kansi laittoi pohtimaan mitä muita 2000-luvun kotimaisia olisi kiva palikoida. Levyhyllystä jäi käteeni Kauko Röyhkän & Riku Mattilan duo-debyytti.

Huhtikuu 2013 kului kuunnellen J. Karjalaista. Viisi vuotta sitten menneen miehen paikalla levylautasella oli Röyhkä & Mattila. Levy iski todella lujaa, eikä päätösraita Välitila  jättänyt rauhaan unissakaan. Röyhkä on kuin kertoja. Merkillisen mutta tutun elämäntarinan ääni, ja Mattila tietää kuinka sen tulee soida.

Classic Brick Albumsin Facebook-sivulla on kyselty palikkakansien työvaiheista ja muun muassa siitä, kuinka paljon käytän Photoshoppia. Tallensin Röyheä-Rättilä-kannen tekoprosessin videolle, jossa edellämainittuja seikkoja käy hyvin ilmi. Kuvan diginegatiivin ”kehittäminen” ja jälkihoito Photoshopissa syntyvät vuosien näppituntumalla, eikä selkeää ja oikeaa polkua lopputuloksen saavuttamiseksi ole. Siksi videosta ei oikein ole tutoriaaliksi, mutta kyllä siitä näkee työvaiheet ja meiningin. 20-kertaisella nopeudella!

Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008)

Alkuperäisen kannen layout: Ilja Karsikas ja valokuvat Johanna Viljakainen / Skaala.

© Topi Kairenius 2014

Tuhlari

Närhestä tuli Särki

Joulupukki muisti tuoda tyttärelle hänen kauan toivomansa cd-levyn. Laura Närhen Tuhlari onkin soinut ekaluokkalaisen huoneessa nyt jouluaatosta loppiaiseen noin kolmesti päivässä. Ja mikäs siinä. Lätty on taitavasti tuotettua, kelpo poppia ja Närhellä on vetävä ääni. Levyltä löytyy myös laina Tehosekoittimelta – Hetken tie on kevyt.

Tapaninpäivänä tytär vaati, että Tuhlarin kannesta täytyy saada LEGO-versio. Ja mikäs siinäkään. Kannessa on tunnelmallinen Juha Mustosen otos, jossa Närhi keimailee Sörnäisten rantatien ylittävällä sillalla, taustallaan hämyinen Merihaka. Ensimmäinen vaihe olikin monumenttimaisten asuinkerrostalojen rakentaminen.

Merihaan talot rakentuivat jopa LEGO-mittakaavassa pienoismalleina.

Merihaan talot rakentuivat pienoismalleina jopa LEGO-mittakaavassa.

Making of Tuhlari IISeuraavaksi Pannukakun puisto ja viereen vilkas rantatie autojen takavaloineen. Tytär olikin jo kasannut pääosassa olevan minifiguurin valmiiksi. Hahmon paitulia piti hieman piirtää uusiksi, koska alkuperäistä vastaavaa ei tahtonut löytyä. Sitten valaistus: YongNuo 300 led-valaisin luomaan taustakajoa rakennusten seiniin ja paristotehoinen perus led-sarja valaisemaan Närheä. Tai siis Särkeä.

Making of Tuhlari

Okei, oheisesta kuvasta näkeekin, että palikkakaide on keskiharmaata ritilälaattaa. Kaide on kuitenkin oleellinen osa alkuperäistä kuvaa, joten tein siitä jälkikäsittelyssä sinisen, ihan vain fiiliksen tähden. Lopullisen kuvan näppäsin aukolla f/13. Pienempääkin aukkoa olisi voinut käyttää, jotta tausta olisi piirtynyt selkeämmin. Lopputulos vain näytti paremmalta tällä tavoin, jotenkin maalauksellisemmalta. Ja vaikkei kyseessä vielä klassikko- saati rocklevy olekaan, niin luulenpa tämänkin päätyvän Classic Brick Albums -hyllyyn.

Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen

Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen

Laura Närhi - Tuhlari

Laura Närhi – Tuhlari (2012)

© Topi Kairenius

Norjan-tuliainen

Tänään oli pitkänmatkalaisia kylässä, joten tein iltaseksi useamman pienen (Ø 25 cm) pitsan:

  • pekoni-aurajuusto
  • quorn-paprika
  • katkarapu-oliivi
  • jauhomato-voitonlaukkapesto

voitonlaukkaTuo viimeisin onkin erikoinen, sillä höysteenä käyttämäni pestopurkki tarttui mukaani tromssalaisen museon kaupasta viime kesänä. Seiersløk-kasville ei tahtonut löytyä edes suomennosta, mutta kasvin latinankielinen nimi Allium victorialis antoi osumia voitonlaukka-nimisestä sipulikasvista, joka ei kasva Suomessa lainkaan luonnonvaraisena. Merisuolalla ja oliiviöljyllä maustettu seos toimi varsin hyvin jauhomatojen kanssa, jotka olin käyttänyt pannulla hyvässä öljyssä ja valkosipulissa. Voimakkaat maut vaativat pohjalle miedon mozzarella-pedin, ja lopputulos oli sangen maukas pitsanlätty.

Jauhomato-voitonlaukkapesto, ruokajuomana australialainen Coopers Original Pale Ale.

Jauhomato-voitonlaukkapesto, menovetenä australialainen Coopers Original Pale Ale.

Sirkkapiirakka

Sieni-sirkkapiiras

Yllätyn joskus itsekin, kuinka suuri suolaisten piiraiden ystävä olenkaan. Kotona niitä tulee tehtyä vain harvemmin jos koskaan. Jouluaatto antoi hyvän syyn tehdä perustavanlaatuista juhla-apetta, ja nappasin tuolta netistä ensimmäisen vastaantulleen poropiirakkaohjeen, josta sovelsin oman sieni-sirkkapiirakkani.

Valitsin esikuvaksi poron sen tähden, että maultaan kenttäsirkoissa on samankaltaista riistan aromia.

© Topi Kairenius

Suurilta sirkoilta voi nyppiä siivet ja takaraajat pois.

Alkuvalmisteluina nypin sirkoilta siivet ja takaraajat pois, sillä jos hyönteisistä jotain jää hampaankoloon, niin ne ovat juurikin edellämainitut. Toki kuusijalkaiset ovat syötäviä kaikkine hyvineen, mutta nyt oli kyse juhla-ateriasta, eikä silloin lintsailla.

Ensimmäiset uunin tuulahdukset antoivat vihiä siitä, että juustotäytteenä olisi voinut käyttää jotain maukkaampaa laatua kuin mietoa kermajuustoa. Olin kuitenkin käyttänyt sirkat pannulla hyvinkin vahvassa valkosipulikylvyssä, joten luottavaisena odotin lopputulosta.

Aivan kelpo joulutarjonnan jatke piiraasta tuli. Persilja ja mustapippuri sopivassa suhteessa antavat paistokselle luonnetta.

© Topi Kairenius

© Topi Kairenius

Lauluja siirtomaa-Suomesta

Jos unohtaa känkkäränkät, rempseänkivat kansanrallit ja Puuhamaan jinglen, niin Mikko Alatalo on hämmästyttävän kova lauluntekijä. Vuosina 1978–1982 Harri Rinteen kanssa pakerrettu albumisarja Lauluja siirtomaa-Suomesta on kiistatta kotimaisen pophistorian väkevimpiä saavutuksia.

Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa
pienestä lähtee myös taival ihmisen
Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin
Ei enää käräjäkiville palata takaisin

Itselleni kolahti aikoinaan koko sarjan päättävä iso balladi Kiiminkijoki, ja sen kautta koko päätösalbumi III tasavallan vieraana.

Muistan, kun sorretun voimaa joi
jätkät nuo rannoillas
ja kuinka tukkisumat
kolkutti sun nielujas

Lähdin järjestelmällisesti uudelleenrakentamaan kantta. Yhtenä iltana koneet ja pöydät, toisena iltana seinä- ja kattoelementit. Kolmas ilta kului kuvatessa sekä valaistuksen ja oikean komposition löytämisessä. LEGO-maailman mittasuhteista johtuen jouduin tekemään valintoja työpisteiden ja klooni-Alatalojen määrästä. Lopullinen valokuva rakentui neljästä eri otoksesta. Olen ihan tyytyväinen.

© Petri Nuutinen 1982

© Petri Nuutinen 1982

© Topi Kairenius 2013

© Topi Kairenius 2013

Tarkkasilmäisimmät popkulturellit löytävät kuvasta viittauksen Kari Suomalaisen poliittisiin pilapiirroksiin.

 


Lainaukset Mikko Alatalon kappaleesta Kiiminkijoki.