leikilegoilla_feature

Ilman ohjeita!

Tutustuin viime kevään ModelExpo-pienoismallimessuilla Palikkatakomo.org-yhdistyksen kundeihin ja sussuihin. Kyseessä on maanlaajuinen LEGO-harrastajien verkosto, jonka jäsenien kätten jälkeä on saattanut hämmästellä esimerkiksi Stockmannin näyteikkunassa jouluna 2013, yli 300 000 palikan edestä.

Leiki Legoilla

Palikkatakomon grand-old-man, Ismo Awis Aavaharju starttasi kevään järjestämällä varsinaisen spektaakkelin. Viime viikonloppuna Imatran kylpylän liikuntasali täyttyi isoista ja pienistä hahmoista sekä käsittämättömästä läjästä alkuperäisiä LEGO-palikoita. Aavaharjun Leiki Legoilla -tapahtuma keräsi lauantain ja sunnuntain aikana yli 1500 uteliasta hyrisemään hyvistä viboista ja osallistumaan talonrakennuskilpailuun.

Tavoitteena on saada harrastajat kaapista ulos.
- Ismo Awis Aavaharju

Leiki Legoilla

Kotimaisen saariston sävyissä toteutettu majakkaluoto on nimimerkin OskariN tekosia.

Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen palikkatakomolaisten monipuolinen luovuus. Yhdet rakentavat melkeinpä ärsyttävän kekseliäitä rakennelmia, joista voisi jokaisesta palikkaliitoksesta tokaista, että NPU (Nice Part Use). Toiset yhdistävät dioraamoihinsa tietokoneohjattua Mindstorms-robotiikkaa ja kolmannet keskittyvät tekemään laajan skaalan maisemia, joissa yhdistyvät erilaiset ympäristötekijät tropiikista tundraan.

Leiki Legoilla

Kun äimistelee Awiksen pienoismallia Imatrankoskesta, tajuaa ettei miekkosen unelma mini-Legolandin perustamisesta ole mitenkään mahdoton. Puolen miljoonan palikan teos on syntynyt koko perheen yhteistyönä, ja vitriini on kiertänyt ympäri Suomen. Seuraavan kerran koski on esillä ModelExpo 2014 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Samaan tilaisuuteen jatkaa Imatralta myös oma Classic Brick Albums -näyttelyni.

Päivitys 27.2. Aavaharjun Imatrankoski jää näytille Imatran kylpylään toukokuun 2014 loppuun asti.

Leiki Legoilla

Classic Brick Albums -projekti oli edustettuna kymmenellä 12-tuumaisella levynkannella.

Kymppiuutisten kevennyksen lisäksi Leiki Legoilla noteerattiin myös paikallisissa sanomalehdissä. Uutisvuoksi jopa kirjoitti sukunimeni oikein! Myös Prince on mainittu sunnuntaipainoksen takasivulla, jonka voi lukea tästä linkistä.

Hauskinta toki koko touhussa on se, ettei rajoja eikä sääntöjä ole. Palikoita rakastavat kaikki, sukupuolesta ja -polvesta toiseen. Viimeistään The LEGO Movie opettaa, että tee vain manuaalin kanssa, mutta mieluummin ilman.

Leiki Legoilla (Imatran kylpylä 22.–23.2.2014)

PS. Käsipäivää ja lämmin kiitos Julkaisuosakeyhtiö Eliakselle valokuvanäyttelyni sponsoroinnista. Ja tattis Antero Oikkoselle kuvasarjan viimeisestä otoksesta.

© Topi Kairenius

Dynamiittinen duo

Viime viikolla rakentamani Laura Närhen Tuhlari-kansi laittoi pohtimaan mitä muita 2000-luvun kotimaisia olisi kiva palikoida. Levyhyllystä jäi käteeni Kauko Röyhkän & Riku Mattilan duo-debyytti.

Huhtikuu 2013 kului kuunnellen J. Karjalaista. Viisi vuotta sitten menneen miehen paikalla levylautasella oli Röyhkä & Mattila. Levy iski todella lujaa, eikä päätösraita Välitila  jättänyt rauhaan unissakaan. Röyhkä on kuin kertoja. Merkillisen mutta tutun elämäntarinan ääni, ja Mattila tietää kuinka sen tulee soida.

Classic Brick Albumsin Facebook-sivulla on kyselty palikkakansien työvaiheista ja muun muassa siitä, kuinka paljon käytän Photoshoppia. Tallensin Röyheä-Rättilä-kannen tekoprosessin videolle, jossa edellämainittuja seikkoja käy hyvin ilmi. Kuvan diginegatiivin ”kehittäminen” ja jälkihoito Photoshopissa syntyvät vuosien näppituntumalla, eikä selkeää ja oikeaa polkua lopputuloksen saavuttamiseksi ole. Siksi videosta ei oikein ole tutoriaaliksi, mutta kyllä siitä näkee työvaiheet ja meiningin. 20-kertaisella nopeudella!

Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008)

Alkuperäisen kannen layout: Ilja Karsikas ja valokuvat Johanna Viljakainen / Skaala.

© Topi Kairenius 2014

Tuhlari

Närhestä tuli Särki

Joulupukki muisti tuoda tyttärelle hänen kauan toivomansa cd-levyn. Laura Närhen Tuhlari onkin soinut ekaluokkalaisen huoneessa nyt jouluaatosta loppiaiseen noin kolmesti päivässä. Ja mikäs siinä. Lätty on taitavasti tuotettua, kelpo poppia ja Närhellä on vetävä ääni. Levyltä löytyy myös laina Tehosekoittimelta – Hetken tie on kevyt.

Tapaninpäivänä tytär vaati, että Tuhlarin kannesta täytyy saada LEGO-versio. Ja mikäs siinäkään. Kannessa on tunnelmallinen Juha Mustosen otos, jossa Närhi keimailee Sörnäisten rantatien ylittävällä sillalla, taustallaan hämyinen Merihaka. Ensimmäinen vaihe olikin monumenttimaisten asuinkerrostalojen rakentaminen.

Merihaan talot rakentuivat jopa LEGO-mittakaavassa pienoismalleina.

Merihaan talot rakentuivat pienoismalleina jopa LEGO-mittakaavassa.

Making of Tuhlari IISeuraavaksi Pannukakun puisto ja viereen vilkas rantatie autojen takavaloineen. Tytär olikin jo kasannut pääosassa olevan minifiguurin valmiiksi. Hahmon paitulia piti hieman piirtää uusiksi, koska alkuperäistä vastaavaa ei tahtonut löytyä. Sitten valaistus: YongNuo 300 led-valaisin luomaan taustakajoa rakennusten seiniin ja paristotehoinen perus led-sarja valaisemaan Närheä. Tai siis Särkeä.

Making of Tuhlari

Okei, oheisesta kuvasta näkeekin, että palikkakaide on keskiharmaata ritilälaattaa. Kaide on kuitenkin oleellinen osa alkuperäistä kuvaa, joten tein siitä jälkikäsittelyssä sinisen, ihan vain fiiliksen tähden. Lopullisen kuvan näppäsin aukolla f/13. Pienempääkin aukkoa olisi voinut käyttää, jotta tausta olisi piirtynyt selkeämmin. Lopputulos vain näytti paremmalta tällä tavoin, jotenkin maalauksellisemmalta. Ja vaikkei kyseessä vielä klassikko- saati rocklevy olekaan, niin luulenpa tämänkin päätyvän Classic Brick Albums -hyllyyn.

Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen

Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen

Laura Närhi - Tuhlari

Laura Närhi – Tuhlari (2012)

© Topi Kairenius

Norjan-tuliainen

Tänään oli pitkänmatkalaisia kylässä, joten tein iltaseksi useamman pienen (Ø 25 cm) pitsan:

  • pekoni-aurajuusto
  • quorn-paprika
  • katkarapu-oliivi
  • jauhomato-voitonlaukkapesto

voitonlaukkaTuo viimeisin onkin erikoinen, sillä höysteenä käyttämäni pestopurkki tarttui mukaani tromssalaisen museon kaupasta viime kesänä. Seiersløk-kasville ei tahtonut löytyä edes suomennosta, mutta kasvin latinankielinen nimi Allium victorialis antoi osumia voitonlaukka-nimisestä sipulikasvista, joka ei kasva Suomessa lainkaan luonnonvaraisena. Merisuolalla ja oliiviöljyllä maustettu seos toimi varsin hyvin jauhomatojen kanssa, jotka olin käyttänyt pannulla hyvässä öljyssä ja valkosipulissa. Voimakkaat maut vaativat pohjalle miedon mozzarella-pedin, ja lopputulos oli sangen maukas pitsanlätty.

Jauhomato-voitonlaukkapesto, ruokajuomana australialainen Coopers Original Pale Ale.

Jauhomato-voitonlaukkapesto, menovetenä australialainen Coopers Original Pale Ale.

Sirkkapiirakka

Sieni-sirkkapiiras

Yllätyn joskus itsekin, kuinka suuri suolaisten piiraiden ystävä olenkaan. Kotona niitä tulee tehtyä vain harvemmin jos koskaan. Jouluaatto antoi hyvän syyn tehdä perustavanlaatuista juhla-apetta, ja nappasin tuolta netistä ensimmäisen vastaantulleen poropiirakkaohjeen, josta sovelsin oman sieni-sirkkapiirakkani.

Valitsin esikuvaksi poron sen tähden, että maultaan kenttäsirkoissa on samankaltaista riistan aromia.

© Topi Kairenius

Suurilta sirkoilta voi nyppiä siivet ja takaraajat pois.

Alkuvalmisteluina nypin sirkoilta siivet ja takaraajat pois, sillä jos hyönteisistä jotain jää hampaankoloon, niin ne ovat juurikin edellämainitut. Toki kuusijalkaiset ovat syötäviä kaikkine hyvineen, mutta nyt oli kyse juhla-ateriasta, eikä silloin lintsailla.

Ensimmäiset uunin tuulahdukset antoivat vihiä siitä, että juustotäytteenä olisi voinut käyttää jotain maukkaampaa laatua kuin mietoa kermajuustoa. Olin kuitenkin käyttänyt sirkat pannulla hyvinkin vahvassa valkosipulikylvyssä, joten luottavaisena odotin lopputulosta.

Aivan kelpo joulutarjonnan jatke piiraasta tuli. Persilja ja mustapippuri sopivassa suhteessa antavat paistokselle luonnetta.

© Topi Kairenius

© Topi Kairenius

Lauluja siirtomaa-Suomesta

Jos unohtaa känkkäränkät, rempseänkivat kansanrallit ja Puuhamaan jinglen, niin Mikko Alatalo on hämmästyttävän kova lauluntekijä. Vuosina 1978–1982 Harri Rinteen kanssa pakerrettu albumisarja Lauluja siirtomaa-Suomesta on kiistatta kotimaisen pophistorian väkevimpiä saavutuksia.

Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa
pienestä lähtee myös taival ihmisen
Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin
Ei enää käräjäkiville palata takaisin

Itselleni kolahti aikoinaan koko sarjan päättävä iso balladi Kiiminkijoki, ja sen kautta koko päätösalbumi III tasavallan vieraana.

Muistan, kun sorretun voimaa joi
jätkät nuo rannoillas
ja kuinka tukkisumat
kolkutti sun nielujas

Lähdin järjestelmällisesti uudelleenrakentamaan kantta. Yhtenä iltana koneet ja pöydät, toisena iltana seinä- ja kattoelementit. Kolmas ilta kului kuvatessa sekä valaistuksen ja oikean komposition löytämisessä. LEGO-maailman mittasuhteista johtuen jouduin tekemään valintoja työpisteiden ja klooni-Alatalojen määrästä. Lopullinen valokuva rakentui neljästä eri otoksesta. Olen ihan tyytyväinen.

© Petri Nuutinen 1982

© Petri Nuutinen 1982

© Topi Kairenius 2013

© Topi Kairenius 2013

Tarkkasilmäisimmät popkulturellit löytävät kuvasta viittauksen Kari Suomalaisen poliittisiin pilapiirroksiin.

 


Lainaukset Mikko Alatalon kappaleesta Kiiminkijoki.

 

© Topi Kairenius

Tortillat jauhiksilla

Meksikolaistyyppinen ateria on hyvä tapa tutustuttaa ipanat tavallista maustetumman ruuan pariin. Runsas kattaus syntyy melko sukkelasti, mutta ruokapöydässä viihtyy pitkään, kun tortillantäytteitä on monta sorttia.

© Topi Kairenius

Jauhomadot käytetään kuumassa öljyssä, jonka voi maustaa esim. valkosipulilla.

Quorn-kastikkeen lisäksi tänään oli tarjolla jauhopukin toukkia (Tenebrio molitor). Jauhopukki on lahopuissa viihtyvä kovakuoriainen, jonka toukat ovat hyvin energiapitoisia ja maukkaita, maultaan pähkinäisiä.

Meidän leveysasteillamme jauhomato on kenttäsirkan lisäksi suosituimpia ruokahyönteisiä niiden helpon kasvatettavuuden takia. Hyvin varustetut eläinkaupat toimittavat eläviä tai pakastettuja lemmikkien ruokahyönteisiä ympäri maan.

© Topi Kairenius

Tarjoiluehdotus

© Topi Kairenius

Kummat päivät

The Doorsin tyyli repiä viihdemusiikin elementeistä villiä rockia iski todella lujaa rakkauden kesänä 1992. Kuulottimissa soivat lähinnä Waiting for the Sun (1968) ja Strange Days (1967).

Farkut olivat polvista rikki ja tukka silmillä, kun hiivimme vuotta vanhemman pakanatytön kanssa rippikoulun jälkeen järven rantaan. Aurinko oli laskenut Hvitträskin taakse heinäkuisena iltana ja sydän hakkasi nielua. Korvalappustereoista kuuntelimme Moonlight Drivea. Aijaijai. No se siitä. Strange Daysissa on todella – niin sanotusti päräyttävä – kansitaide.

© Topi Kairenius

Aikakaudelle poikkeuksellisesti kannessa ei esiinny yhtyeen jäseniä (paitsi julisteessa talon seinällä), sillä valokuvaaja Joel Brodsky päätti kuvata newyorkilaisia katutaiteilijoita temppuilemassa.

© Topi Kairenius

Kujan syvyys aiheutti pulmia lopullisen toteutuksen suhteen.

Strange Daysin kansi on kokonaisuus. Kuvateema jatkuu kääntöpuolelle, jossa näkyy Sniffen Court -kujan toinenkin puoli. Otinkin tämän lähtökohdaksi, kun aloin rakentaa uusiksi tuota merkillistä asetelmaa.

Kujan syvyys muodostui lopulta ongelmalliseksi LEGO-hahmojen mittasuhteiden vuoksi. Oli mahdotonta saada samalle polttovälille linssiä lähinnä olevaa voimamiestä ja kauempana olevia akrobaatteja ja trumpetistia. Jouduinkin kuvaamaan voimamiehen erikseen ja syväämään hahmon Photoshopissa muuhun kuvaan. Samaiseen trikkiin jouduin tukeutumaan myös taannoisessa Everlastin Eat at Whitey’s -kannen diner-näkymässä. Jonglöörin palloissa käytin trikkiä nimeltä sinitarra. Yksi kiinnitettynä pallottelijan kuontaloon ja toinen on kiinni takana näkyvän akrobaatin kädessä.

© Topi Kairenius

Lopullinen kuva Sniffen Court -kujan merkillisistä asukkaista. Kuvan vasen puoli toimii takakantena ja oikea puoli etukantena.

 

Jaakko Dahlbacka FightSport

Vitruviuksen miekkonen

Kamppailulajien kameleontti ja Suomen Bas Rutten eli Jaakko Dahlbacka soitteli ja kysyi kuvitusta kolumniensa kylkeen, joita hän kirjoittaa FightSport-lehteen. Kolumnit ovat humoristisia mutta asiantuntevia, onhan miekkonen antanut luvalla piestä itseään 90-luvulta asti.

Olen tuntenut Zeikon kohta 30 vuotta, ja karikatyyria oli helppo lähteä hahmottelemaan.  En muista kumpi heitti idean Vitruviuksen miehestä (joka on myös tatuoitu Zeikon selkään), mutta siitä se sitten lähti.

Työnkulku oli hyvinkin tavanomainen: tussiluonnoksesta Illustratoriin ja sieltä Photoshoppiin jälkikäsittelyyn.  Kyllä, olen ihan tyytyväinen.

© Topi Kairenius

© Topi Kairenius

jd_kolumni_2013_600x600