Screenshot-2016-05-20-18.26.21

Arto Nybergin vieraana

Noin kolmen hyönteisbaarin tai -luennon viikkotahdilla edennyt ötökkävuosi on näkynyt myös mediassa; lähinnä internetissä, erikoisalojen lehdissä, radiossa ja television teemaohjelmissa, kuten  YLE Battlessa.

Vilkkaan ötökkäkevään keskelle napsahti kuitenkin yllättävä sähköposti. Tuttavallisista henkilöhaastatteluista tunnettu toimittaja Arto Nyberg halusi haastatella hyönteiskokkia ja kysellä alan kuulumisia.

Kuva: Liisa Akimof / YLE

Rupattelimme Nybergin kanssa hyönteistaloudesta ilmiönä sekä henkilökohtaisista motiiveistani levittää hyönteissyönnin sanomaa. Kaiken kaikkiaan rentouttava tapa päättää liki helteiseksi yltynyt vappuviikonloppu.

Ohjelma on nähtävissä vielä reilun viikon verran YLE Areenassa. Muina vieraina snookertähti Robin Hull ja 30-vuotista taiteilijan uraansa juhliva tanssitaiteilija Alpo Aaltokoski.

arto_01

IMG_20160406_101911-01

Pöperöä ja salaliittoja

Villeistä raaka-aineista ja lähituotannosta intonsa ammentava ruotsalainen kokki, Paul Svensson, on länsinaapurissa tunnettu raikkaista ideoistaan ja ensiluokkaisesta ruuasta. Miekkonen on Fotografiskan ravintolan keittiömestari, ja tekee paraikaa Food Conspiracy -dokumenttisarjaa tulevaisuuden ravitsemusratkaisuista.

Viime keskiviikkona Svensson järjesti projektiinsa liittyvän päiväseminaarin Tukholmassa, johon osallistui alan tutkijoita ja tekijöitä ympäri Eurooppaa. Oma presentaationi käsitteli hyönteisten hyödyntämistä koti- ja ravintolaruuassa pohjoisilla leveysasteilla.

Yleisö pääsi maistamaan fritattuja porvoolaisen Sirisee-farmin kotisirkkoja, torakoiden keittolientä sekä jäämurskassa jäähdytettyjä, fenkolilla ja suolalla höystettyjä eläviä jauhomatoja.

Seminaari oli inspiroiva, ja mieleenpainuvimpia luentoja oli Douglas McMasterin tarina maailman ensimmäisen zero-waste-ravintolan, Silon, syntymisestä Brightoniin. Douglas toi Tukholmaan pussillisen kompostimultaa, jossa kasvatetut porkkanat maistuivat jännittävästi viskikolalta. Kompostikasvatuksen ansiona on jokaisen kasvatuserän erilainen maku, riippuen mitä multaan on kompostoitu. Pätevä syy käydä Brightonissa!

Hyönteiskokin vieressä hymyilevä Paul on utelias kokeilemaan uusia raaka-aineita ja osaa etevästi soveltaa niitä erilaisiin ruokalajeihin. Suomalaisille Svensson on tuttu tv:stä, ja alunperin tutustuinkin sälliin hyönteiskonsultaation puitteissa erästä lifestyle-ohjelmaa varten, jonka hedelmänä syntyivät Paulin hyönteisreseptit Strömsöhön.

Artikkelin pääkuvassa Stefan Erikssonin superlokalt-annos, jossa maa-artisokkaa, linssejä, lupiineja, krysanteemia ja vad som inte!

© Tikkurila Festivaali

Ötökkäbaari Tixissä

Myönnän, että pienellä varauksella ja vilpittömän ennakkoluuloisena istuin perjantaina kohti Vantaata tuksuttavassa I-junassa. Tuumailin, että mitähän siitäkin tulee, kun auringon ja salakuljetetun viinaksen juovuttamat festarisekoilijat häröilevät kohta ötökkäpannujeni ympärillä. Yritä niille kertoa hyönteisten rasvahapoista.

Tikkurila Festivaali oli nimittäin tilannut ötökkäbaarin tuomaan lisätarjontaa festarimuonitukseen, ja Gimme Ya Walletin toimeksiannosta pakkasin mobiilikeittiöni laukkuun ja suuntasin Vantaan sydämeen. Jumaliste kuinka väärässä olinkaan tapahtuman luonteesta; tunnelma oli mahtavan positiivinen ja järjestelyt ykkösluokkaa. Festari taisi tehdä yleisöennätyksenkin, joten jatkoa on toivottavasti tulossa.

Kuva, jonka @annajaellit julkaisi

Juridisista syistä ötökkäbaari piti sijoittaa yritysvieraille varatulle alueelle, jotta homma voisi toimia yksityistilaisuuden nimissä. Kaikki kunnia kuitenkin Vantaan terveydensuojeluviranomaisille, jotka olivat ötökkäbaarin puolella ja omalta osaltaan pystyivät ohjeistamaan kuinka toimia, jotta pysymme pykälien puitteissa.

Toistaiseksihan uuselintarvikelaki jarruttaa kaikenlaista ihmiskuluttajille suunnattua ruokahyönteistoimintaa, mutta viranomaiset ovat onneksi hyvien puolella ja tekevät voitavansa.

Ihanien festariemäntien avustuksella julistin viikonlopun aikana hyönteisevankeliumia usealle sadalle innosta pinkeälle ja kiinnostuneelle kävijälle. Kahden viisituntisen ötökkänäytöksen aikana haihtui pari kiloa paahdettuja kulkusirkkoja ja niiden kera 800 grammaa suklaata.

Kuva, jonka Lotta W (@lottawin) julkaisi

Nautin aivan järjettömästi tämänkaltaisten tempausten järjestämisestä, varsinkin kun yleisönä on todella monenkirjavaa väkeä. Suomalaiset suhtautuvat ruokahyönteisiin todella avoimella asenteella, ja lyhyen hissipuheen jälkeen kainommatkin kehtaavat tutustua lähitulevaisuuden elintarvikeuutuuksiin. Tempausten ajatuksena onkin ylläpitää pöhinää, jotta aihe on tuttu ja myönteinen, kun ötökät parin vuoden päästä marketteihin surahtavat.

Valokuvia en valitettavasti kerennyt pannun takaa näpsiä, joten linkitän tähän pari kävijöiden näkökulmasta laukaistua Instagram-otosta. Artikkelin pääkuva on © Tikkurila Festivaali.

Mitäs muuta. Apulannan ehdin paitsi kuulla, myös nähdä. Viikonlopun korkealentoisin kokemus oli puukiukaalle heitetyt löylyt 50 metrin korkeudessa. Toinen korkealle kohonnut asia oli sääpallon kokoinen WC-opaste Tiksin asemalla, mutta se on ihan eri juttu se.

Bloggaajien tunnelmia festareilta ja ötökkäbaarista

Ninan tunnetila
My Project Is Me
Kotilieden Himahella-blogi
Makuja.fi

villisirkat_kansi

Haavi auki, sirkat kiinni

Marraskuun ensirännän myötä on ollut mukava miettiä ensi kesän pörinöitä.

Taannoin YLE Turulle antamani haastattelu poiki kysymyksiä Suomen luonnonvaraisista hyönteisistä ja niiden syömäkelpoisuudesta. Hauskaa, että aihe kiinnostaa. Luonnonvaraisia syötäviä hyönteisiä löytyy härmästä montakin lajia, mutta vatsaansa niillä ei hevin täytä.

Suomesta löytyy n. 25000 hyönteislajia,
mutta yhdenkään syömäkelpoisuutta ei ole tutkittu.

Itse keräilen kesäisin jonkin verran villejä höntiäisiä, lähinnä kesäkeittiön kuriositeetiksi. Ulkohyönteisten kausi on muutenkin varsin lyhyt, joten valvottu sisäkasvatus rivakasti lisääntyvillä lajeilla on meidän leveysasteillamme ainoa järkevä tuotantotapa, jos mielii tuottaa ruokahyönteisiä tehokkaasti.

Villisirkka hyppysissä

Villeistä hyönteisistä ehkä helpoimmin kerättäviä ovat heinäsirkat. Aurinkoisella säällä kun löytää vilkkaan niityn, voi haaviin saada useita satoja grammoja ötököitä parissa tunnissa. Yöperhosten ja erilaisten kuoriaisten sekä ampiaisten toukat ovat myös hyvää ravintoa, jos kyseisiä otuksia sattuu jostakin mökkisokkelin alta löytämään. Muurahaisistamme ainakin kekomuurahaiset ovat syötäviä.

Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.

Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.

Kuten sienestäessä, laji- ja maaperätuntemus on tärkeää hyönteisiä poimiessa. Sekä tietysti luonnossakulkijan etiikka, ettei häiritse rauhoitettuja lajeja, tuhoa muurahaispesiä jne. Jotkut hyönteiset voivat kantaa tauteja, joten haaskoja syövät ja epämääräisillä paikoilla kasvavat ötökät kannattaa tietysti jättää sikseen.

Tunne lajit ja maaperä. Älä poimi
rauhoitettuja hyönteisiä
äläkä riko muurahaiskekoja.

Kotimaisten hyönteissyöntipiirien grand-old-lady Lena Huldén on luonut hyvän, hyönteisen ulkomuotoon perustuvan, nyrkkisäännön luonnosta poimittujen hyönteisten arviointiin.

Jos ötökkä on tavattoman karvainen
tai kirkkaan värinen, älä syö sitä.
– Lena Huldén, hyönteistutkija

Kesäherkkuja saa myös makeansuloisista mehiläisentoukista. Jos tuttavapiirissä on mehiläishoitajia, kannattaa ehdottomasti kysyä maistiaisia. Kuhnurintoukkia poistetaan kennoista osana mehiläistenhoitoa, joten niiden päätyminen hyötykäyttöön on vain suotavaa. Vinkkejä voi hakea vaikka Suomen Mehiläishoitajain Liiton blogista.

Muurahaisten munitus oli
tärkeä lisäelinkeino sotien aikana ja
1950-luvulla.

Tätä ette tienneet: Suomessa on tehty hyönteisillä ravintobisnestä jo 1950-luvulla. Tässä linkki Viikin vihreän kampuksen opiskelijoiden ylläpitämän popup-ravintola Ötökän Facebook-sivulle muurahaisten munituslaania käsittelevään postaukseen. Laani löytyy Hukkavuoren retkeilypolulta Pohja-Lankilasta.

Muurahaisten munituslaani Etelä-Karjalassa.

Keväällä tätä artikkelia voisikin laajentaa muihin niveljalkaisiin ja perehtyä keittiövinkkelistä vaikka lehtokotiloiden hyödyntämiseen.

Teemu Sel8nne -detalji

Pii Poo valloitti etelän

Jos LEGO-Suomen jakaa kahtia, niin itää hallitsee Aavaharjun klaani Imatralla mainioine tapahtumineen ja palikkanähtävyyksineen. Lännen palikkaskeneä isännöi Pii Poo – niin ikään perhevoimin pyörivä – LEGOihin erikoistunut lelukauppa. Pii Poo sijaitsee Etelä-Pohjanmaan sydämessä, Kurikan ja Seinäjoen välissä Ilmajoella.

Länsi-Suomessa jo useana vuonna mainetta niittänyt rakennustapahtuma siirtyi tänä vuonna etelään, Vantaan Energia -areenalle. Puitteet olivat komeat eivätkä missään nimessä ylimitoitetut. Lauantain jonot yllättivät niin tapahtumavieraat kuin järjestäjätkin, ja pysäköintialueelle ulottuvista jonoista olisi voinut luulla, että jossain jaetaan ilmaisia muovisankoja.

Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentajilla riitti palikkavalikoimaa.

Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentajilla riitti palikkavalikoimaa.

Tapahtuman Facebook-seinän perusteella ärtyneitäkin jonottajia löytyi, mutta ylimalkaan tunnelma oli myönteisen innostunut jahka kaikki pääsivät peremmälle. Ensi vuonna järjestäjät varmasti osaavatkin huomioida yleisön vireyden.

Lauantain ohjelmaan kuului Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentamista sekä palikka-aktiivien näyttelytöiden hämmästelyä. Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin nurkkauksessa sai osallistua valtavan ja valkoisen palikkapalatsin rakentamiseen, ja pääkaupunkiseudun kirjastot esittelivät 3D-tulostettuja, LEGO-yhteensopivia robottirakennelmiaan. Nähtävää oli valtavasti!

Classic Brick Albums -näyttely oli kasvanut muutamalla taululla sitten Imatran Leiki Legoilla -tapahtuman ja Model Expon jälkeen.

Classic Brick Albums -näyttely oli kasvanut muutamalla taululla sitten Imatran Leiki Legoilla -tapahtuman ja Model Expon jälkeen.

Imatralla ja Helsingin ModelExpossa kiertänyt oma Classic Brick Albums -levynkansinäyttelyni oli myös Vantaalla esillä ja viihdytti ainakin 70–80-lukujen Suomi-rockin parissa varttunutta väkeä.

Kaiken kaikkiaan Pii Poon tapahtuma oli mahtavan hyväntuulinen kooste palikkapiirien tuttavia, siviilielämän ystäviä ja hallin täydeltä lahjakkuutta, lapsen riemua, AFOL:eita ja NPU:ta.

Seuraava merkittävä palikkatapahtuma ajoittuu ensi helmikuulle. Viikonloppuna 21.–22. 2015 Ismo Awis Aavaharju porukoineen tekee Imatran kylpylän monitoimihallista palikka-areenan.

DSC_0019_BLOGI_02

Mieli sanoo ei, maha joo

Länsimaisen ruokakulttuurin vieraantuminen hyönteisravinnosta on pitkälti psykologinen kysymys. YLEn tiedeohjelma Prisma Studio keskittyi viime jaksossaan ruokainhoon – miten se syntyy ja kuinka siitä voi päästä yli. Kävimme ötökkäyrittäjä Santtu Vekkelin kanssa tarjoilemassa asiantuntijavieraille hyönteisherkkuja. Mielenkiintoinen jakso on nähtävissä YLE Areenassa lokakuun 2014 loppuun asti.

Tempuratoukat resepti

Tempuratoukat

  • 200 g jauhomatoja (jauhopukki-kuoriaisen toukkia)
  • 50 ml soijaa
  • 2 dl riisijauhoa
  • 4 rkl curryjauhetta
  • 1 muna
  • hyppysellinen suolaa
  • lasillinen olutta
  • rypsiöljyä
  • pensaspapuja
  • tuoretta chiliä

Helppo ja herkullinen ruokalaji, jonka inspiraationa on Eat Grubin syväpaistetut heinäsirkat. Alkuperäistä ohjetta on muokattu Suomesta helpommin saataviin, tuoreisiin hyönteisiin.

Jos käytät eläviä jauhomatoja, syötä niitä pari päivää jauhoilla tai leseillä, jotta ne puhdistavat itsensä. Pakastetut toukat sulatetaan ennen valmistusta.

Kuumenna tilkka öljyä ja käytä toukat paistinpannulla. Jos toukkien seassa on itsestään kuolleita yksilöitä, heitä ne pois. Upota ne hetkeksi soijaan, kääri folioon ja laita 180°C uuniin 25 minuutiksi. Ota jäähtymään.

Sekoita riisijauho ja curry, lisää suola. Sekoita viileä olut ja muna, kunnes seos on pehmeä ja kuplaton. Sekoita kuivat aineet olut-muna-seokseen. Vatkaa kevyesti, kunnes seos on tasainen ja kauniin keltaruskea.

Kuumenna öljyä syvässä pannussa tai padassa vähintään 3 cm syvyydeltä. Sopiva paistolämpötila on noin 160-180°C. Leivitä toukat yksitellen olut-muna-seoksessa ja pudota öljyyn. Paista noin 20 sekuntia, kunnes kuorrute saa väriä. Siirrä paistettu toukka reikäkauhalle pyyhkeelle tai talouspaperille valumaan.
Tarjoillaan makean chilikastikkeen ja vihannesten kera.


 

Suklaasirkat resepti

SUKLAASIRKAT

  • 50 g kenttäsirkkoja
  • 200 g taloussuklaata
  • 100 g vadelmia
  • 1 tl vaniljasokeria
  • mintunlehtiä

Jos käytät pakastettuja sirkkoja, anna niiden sulaa puolisen tuntia huoneenlämmössä ennen valmistusta. Elävät sirkat voi heittää pannuun sellaisenaan.

Sulata suklaapalat kattilassa tai fondue-astiassa. Jos käytät kattilaa, kiehauta ensin 2 dl nestettä kuten kermaa, ennen kuin lisäät suklaapalat kattilaan.

Soseuta vadelmat tehosauvalla. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja jatka sekoittamista.

Paista sirkkoja puolisen minuuttia kuumalla pannulla öljyssä. Lisää reippaasti suolaa. Nosta valumaan pyyhkeelle.

suklaasirkat_blogiTartu sirkkaan syömäpuikoilla ja dippaa se sulaan suklaaseen. Anna jähmettyä kymmenisen sekuntia, ja kostuta vadelmasoseeseen. Mintunlehdet voi silputa vadelmasoseen päälle tai nauttia sellaisenaan suupalojen välissä.


 

Reseptit ja toukkahaaste nähtävissä myös YLEn sivuilla.

Suosirkka (c) Koiramies.fi

Hullu hyönteiskesä

Tammikuussa toivoin Twitterissä, että 2014 tulisi olemaan merkittävä vuosi entomofagian tunnettavuuden suhteen.  Nyt lehtien putoillessa voi jo todeta, että maininki on hyvä. Jopa The Economist viskasi löylyä uuden teollisuudenalan – hyönteiselintarvikkeiden – puolesta julkaisemalla aiheesta videon otsikolla Why Eating Insects Makes Sense. Katso video YouTubessa.

Lämmin kesä helli hyönteisten ystävien kaikkia aisteja ja blogin päivitys on jäänyt hintsummalle kaiken hälinän keskellä. Tässäpä kuitenkin yhteenveto loppukesän ja syksyn kinkereistä täällä kotikulmilla.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa

_MG_9398Dodo ry:n Haarukanjälki-projekti pureutui globaaliin ruokajärjestelmään monelta kantilta, ja elokuun lopussa Pasilan vanhoilla veturitalleilla järjestettiin ruokahyönteistapahtuma, jossa sain ilokseni jakaa infoa ja kutitella vieraiden makuhermoja asiantuntijoiden ja asiasta kiinnostuneiden kanssa. Hyönteisilta oli osa Haarukanjäljen tapahtumasarjaa, jossa kesän aikana pohdittiin tulevaisuuden ravitsemushaasteita monesta vinkkelistä.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa -tapahtuman yhteenveto Haarukanjäljen sivuilla tämän linkin takana.

© Koiramies.fi

Haarukanjäljen hyönteisiltaan osallistui ilahduttavan paljon aiheesta kiinnostuneita kansalaisia.

Kuvia kaikille

Elämyspuuhamies Olli Laasasen organisoima letkeä valokuvaajien luentosarja Kuvia kaikille järjestettiin 24.–26.8.2014 Helsingin Kansalaistorille pystytetyssä Roskalavapaviljongissa. Kolmen päivän aikana eri aihepiireihin keskittyneet ammattilaiset ja harrastajat kertoivat suhteestaan valokuvaukseen. Oma souvini käsitteli luonnon lähivalokuvausta, ja mukana vaikuttivat myös elävät mallini, kummitussirkat Messi ja Kola. Ensi vuonna uudestaan!

Kuvia kaikille -tapahtuman yhteenveto Olli Laasasen blogissa tämän linkin takana.

© Olli Laasanen

Koiramies höpisee luonnon lähivalokuvauksesta Kuvia kaikille -tapahtumassa. Kuva © Olli Laasanen

Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii

Haarukanjäljen tapahtumassa tutustuin hyönteistalouden asiantuntijaan, motoroidulla turvalla varustettuun keksijä-yrittäjä Santtu Vekkeliin. Santun kanssa pidimme Maikkarin toimittajalle parin tunnin esitelmän aiheesta, josta esitettiin muutaman minuutin brunssihenkinen kooste.

Huomenta Suomen Ötökkää pöytään -jakso nähtävissä rajoitetun ajan Katsomo.fi-palvelussa.

Huomenta Suomi - Ötökkää pöytään

 

PS. Artikkelin pääkuvassa suosirkka trapetsilla, Nuuksion Mustalammella syyskuussa 2012 © Topi Kairenius

_MG_6830_awesome_fix_385px

Jos luonto ei tule studioon…

Parittelevat kotkat tai vastaava tapaus olisi toki hienoa saada joskus muistikortille, mutta luontokuvauksen kevytsarjalaisena kriteerini onnistuneelle otokselle eivät ole niin ylevät. Tavoitteenani on yleensä vain ihan kiva sommitelma, siihen liittyvä nysväily sekä jokin tavanomaisesta luontokuvasta poikkeava yksityiskohta. Onnistun mielestäni kiitettävästi noin kerran kesässä. Tämän kesän myötäkäyminen tapahtui jo juhannusviikolla. Jos luonto ei tule studioon, täytyy studio viedä luontoon.

Taustaa

Heinäsirkan nymfi, Espoo 18.5.2014

Heinäsirkan toukka, Espoo 18.5.2014

Heinäsirkat ja hepokatit käyvät läpi osittaisen muodonmuutoksen. Niiden toukat eli nymfit eivät ole matomaisia ja aikuistuessaan ne skippaavat monille muille hyönteisille tyypillisen kotelovaiheen. Sirkkojen toukat ovat siis kuoriutuessaan järjettömän pieniä. Niitä on vaikeaa havaita ja miltei mahdotonta valokuvata ilman optisia apuvälineitä.

Tämän kesän toukista tein ensihavainnot toukokuun puolivälissä, ja ne aikuistuvat passelisti nyt heinäkuun puolivälissä, jolloin muutenkin kirmaisin kesäniityille punkkien syötäväksi.

Nymfi lemmikillä

Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014

Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014. Canon EOS 7D, EFS 18-135mm + 20 mm loitto. f/10, 1/250, ISO 800. Salama + taustalta oranssisuodatettu led-valaistus.

Yllä oleva kuva on tämä lempilaakini ja se syntyi puolivahingossa. Pötköttelin juhannussunnuntaina aamuyhdeksältä espoolaisella niityllä selaten kameran kortilta aamun aiempia otoksia kohmeisesta puuntuhooja-yökkösestä. Eri vaiheissaan pingahtelevat sirkkojen toukat liikennöivät ympärillä varsin vilkkaasti, ja yksi hypähti peltolemmikin lehdelle.

Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Katselimme toisiamme ja kiersin samalla Kenkon 20 mm loittorenkaan kameran rungon ja objektiivin väliin päästäkseni likemmäs ötökkää enempiä häiriköimättä. Tyrkkäilin myös yllättävän luotettavan lisävalonlähteeni, YongNuo 300 led-valaisimen, kohteen taakse. Tällöin toukka alkoi liikehtiä piiloon ja kiivetä kasvin vartta ylös. Olin tovin aloillani, ettei kohde äkkää karata paikalta.

Sirkat ovat siitä kiitollisia kuvattavia, että monesti ne jäävät lopulta poseeraamaan pitkäksikin aikaa jyvälle. Tämä yksilö osoitti ihailtavaa yhteistyökykyä ja sain lopulta kokeiltua tilannetta usealla eri aukolla, jotta sain taustalle kivan bokehin, joka muodostui valaisimen heijastinlevystä. Samalla säätelin ulkoisen salaman heijastamaan sopivaa lisävaloa pilviseen keliin.

Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.

Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.

Aukkosuhde f/16 osoittautui liioitellun pieneksi ja taustasta tuli melko kreisi. Lopulta f/10 toimi odotetusti kun löysin passelin kulman suhteessa taustan heijastuksiin.

Lopputulos ei ole mitenkään tyypillinen lajia esittelevä tai poikkeuksellisesta tilanteesta kertova luontokuva. Kohde on toki aidossa ympäristössään, mutta asetelmaa on ehditty pohtia ja rakentaa.  En pyrikään hyönteiskuvissani perinteisiin malleihin, vaan haen niihin usein jonkin luonnottoman kulman. Se pitää harrastuksen eloisana ja on – noh – ihan kivaa.

Lopuksi

Kuvan päähahmo oli tuolloin kesäkuussa melko pitkällä kehityksessään, käytännössä siipiä vaille aikuinen. Lajin pystyikin jo siinä kohtaa tunnistamaan nurmiheinäsirkaksi, joka on yksi yleisimmistä heinäsirkkalajeistamme. Kävin samaisella niityllä eilen, ja satunnaista sirkutusta oli jo kuultavissa. Koleasta alkukesästä johtuen kuumempia soidinkutsuja saanee vielä hetken vartoilla.

© Topi Kairenius

Kuka vapauttaisi ötökät?

Ylihuomenna Suomesta valitaan 13 edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ääneni singahtaa salamana sille rohkealle ja ennakkoluulottomalle meppiehdokkaalle, joka ymmärtää elintarviketeollisuuden tulevaisuuden olevan jalkojemme juuressa.

Keväällä 2013 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO kehotti länsimaita hyödyntämään hyönteisiä ihmisten ja eläinten ravinnonlähteenä. Tällä hetkellä ötökät luokitellaan EU:n pykälien mukaan uuselintarvikkeeksi. Meinaa sitä, ettei hyönteisiä saa tuottaa tai myydä ruuaksi, koska ”niiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997”.

Kyseessä on siis käytännössä uusi elintarviketeollisuuden toimiala. Jollain tulevalla mepillä – mieluiten useammalla – on nyt hyvä tilaisuus tarttua edistyksen viisariin ja takoa sillä tolkkua elintarvikepykäliin, jotka jarruttavat turvallista ja ekologista ravinnontuotantoa.

Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa.

Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa. © Koiramies

Ruokahyönteisten päästämiseen pannasta voi vaikuttaa myös valtiollisella tasolla. Tammikuussa 2014 Belgian elintarviketurvallisuudesta vastaava virasto hyväksyi 10 ihmisravinnoksi kelpaavaa hyönteislajia. Samankaltaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta haluan myös kotimaiseen byrokratiakenttään, mutta EU-pykäliä koskevien päätösten on lopulta lähdettävä parlamenttitasolta.

Yök, en syö

EU:n ulkopuolella yli 2 miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä osana päivittäistä ruokavaliotaan. Ötökät ovat ravinteikasta, terveellistä ja vähärasvaista ruokaa.

Proteiinia (g) Rasvaa (g) Hiilihydr. (mg) Kalsium (mg) Rautaa (mg)
Hepokatit 12,9 5,5 5,1 75,8 9,5
Sirkat (pienet) 20,6 6,1 3,9 35,2 5,0
Sirkat (suuret) 14,3 3,3 2,2 27,5 3,0
Kekomuurahaiset 13,9 3,5 2,9 47,8 5,7
Silkkiperhosen toukat 9,6 5,6 2,3 41,7 1,8
Vertailun vuoksi:
Naudanliha 27,4 5,0 0,01 3,5
Kala 28,5 1,0 0,03 1,0

Lähde: Jared Ostrem, John Van Dyk, Iowa State University

Hyönteisten kasvatuksesta syntyvät ympäristövaikutukset ovat mitättömiä verrattuna lihantuotantoon. Kilolla rehua saa tuotettua liki 10 kg ruokahyönteisiä. Ötökät eivät tarvitse laidunmaata, eivät navettoja – pieni hyönteisfarmi mahtuu vaikka vaatehuoneeseen.

Eikä siinä vielä kaikki: hyönteiset muuttavat kaiken niille syötetyn aineksen proteiiniksi ja toimivat niine hyvineen kuten biojätemyllyt. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden energia ei kulu ruumiin lämmittämiseen, joten niiden kasvuun tarvitaan merkittävästi vähemmän ravintoa kuin nisäkkäillä.

Myönnettäköön, että hyönteisten käyttö länsimaisten ihmisten ravintona tulee vaatimaan myös asenteellisia muutoksia juridiikan lisäksi. Hyvä alku olisikin vapauttaa ötökät siipikarja- ja kalateollisuuden rehuksi ja sitä kautta rikastuttamaan laajempaa elintarviketuotantoa.

Entä jos ötökät loppuvat kesken?

Kun puhun ötököistä, tarkoitan ylimalkaan kaikkia niveljalkaisia. Kyseessä on eläinkunnan suurin pääjakso, johon kuuluvat mm. äyriäiset, hämähäkkieläimet ja hyönteiset. Yli 85% maapallon eläimistä on niveljalkaisia. On arvioitu, että pelkästään hyönteisbiomassaa on yhtä ihmistä kohti 40 tonnia. Kaikki ötökät eivät toki ole syötäviä. Ruokahyönteisiä on listattu ”vain” hieman alle 2000 lajia, mutta nuo luvut antavat osviittaa siitä, millaisesta ravintokapasiteetista on kyse.

Vuosi 2014 tulee olemaan entomofagian yleistymisen kannalta merkittävä. Pinnan alla pöhisee jo kivasti. Belgian ohella Hollanti on pitkällä ruokahyönteisten tutkimuksessa. Tanskassa hyönteiskokeiluja on tehty keittiössä jo pitkään ja Suomen Turussakin kaavaillaan elintarvikkeiden buustausta ötökkäproteiinilla.

Kuka meppi olisi ötököiden äänitorvi Euroopan parlamentissa ja ajaisi EU:n kokoista ruohonjuuritason asiaa? Hyönteiset reippaasti vaan agendalle, eivät ne pure! Kovaa.

PS. Ötökät ovat hyviksiä. Tsekatkaa South China Morning Postin infografiikka jos ette usko.

_MG_0643_wide

Bug Appétit!

Vaihtoehtoiset raaka-aineet ja perinteisen ruokaympyrän ulkopuolelta tulevat ravinnonlähteet kiinnostelevat ihmisiä nykyään yli ruokavaliorajojen.

Viime perjantaina lystikäs ravitsemusterapeutti Leena Putkonen järjestikin kotonaan ötökkämaistiaiset, jonne hän kysyi minua jakamaan tietämystäni aiheesta ruokahyönteiset.

_MG_0581

Alhaalta myötäpäivään: kotimaassa kasvatettuja kaksitäpläsirkkoja, thaimaalaisia kutojamuurahaisia, hollantilaisia kulkusirkkoja, sekalaisia kuivattuja hyönteisiä sekä keskellä ruotsalaisia jauhomatoja.

Lisäksi pöytäseurueeseemme kuuluivat kokeilevan keittiön ystävä Silja, mehiläistenhoidon asiantuntija Mari Koistinen sekä Leenan kundikaveri Yves, joka muisteli syöneensä ötököitä lapsuudessaan Kuubassa.

_MG_0643

Alkuruuaksi viritimme Mindon tomaatti-bataattisopasta murkkuversion, eli jatkoimme sosetta thaimaalaisilla, kuivatuilla kutojamuurahaisilla. Sopan perusresepti on jo itsessään todella maukas, ja voimakkaita makuja sekoittaessa täytyy olla varovainen, ettei sotke liian monta hyvää asiaa keskenään. Murkut toimivatkin mainiosti sattumina, jolloin niiden maku ei sekoitu soppaan, vaan pamahtaa ikään kuin täsmäiskuna hyönteisen osuttua lusikalle.

_MG_0639

Tomaatti-bataattisose kutojamuurahaisilla

Pääruuaksi syntyi libanonilainen klassikkoannos mujadar. Mausteinen linssirisotto kruunattiin valkosipuliöljyssä pyöräytetyillä kaksitäpläsirkoilla. Sirkkojen umamihko ominaismaku pääsi oikeuksiinsa karamellisoitujen sipulien kanssa ja lopputulos oli herkullinen.

_MG_0620

Libanonilainen linssirisotto kaksitäpläsirkoilla

En ole järin harras kuivakakkujen ystävä, mutta Leenan valitsema banaaninen ja matoinen jälkkärileipä oli onnistunut sekoitus suolaista ja makeaa. Leivonnaisissa ruokahyönteiset voi toki jauhaa myös taikinaan, mutta tällä erää jätimme jauhiksemme rouhimatta.

_MG_0646

Banaanileipä jauhomadoilla

Tuhdin illallisen, viinikarahvillisen ja kölsch-lasillisten jälkeen päätimme käväistä vielä tukemassa kotimaista viskiteollisuutta Kyrönmaan matkailun edistämiskeskuksessa, joka on Kyrö Distillery -pientislaamon popup-saluuna Helsingin Kampissa. Suosittelen Kyrö Distilleryn tuotteita väkevästi kaikille rehtien makujen ja kekseliäiden juomasekoitusten ystäville.

Kaiken kaikkiaan ötökkäilta oli todella vänkä, kiitos verrattomalle emännälle ja kivalle seurueelle!