Kummat päivät

© Topi Kairenius

The Doorsin tyyli repiä viihdemusiikin elementeistä villiä rockia iski todella lujaa rakkauden kesänä 1992. Kuulottimissa soivat lähinnä Waiting for the Sun (1968) ja Strange Days (1967).

Farkut olivat polvista rikki ja tukka silmillä, kun hiivimme vuotta vanhemman pakanatytön kanssa rippikoulun jälkeen järven rantaan. Aurinko oli laskenut Hvitträskin taakse heinäkuisena iltana ja sydän hakkasi nielua. Korvalappustereoista kuuntelimme Moonlight Drivea. Aijaijai. No se siitä. Strange Daysissa on todella – niin sanotusti päräyttävä – kansitaide.

© Topi Kairenius

Aikakaudelle poikkeuksellisesti kannessa ei esiinny yhtyeen jäseniä (paitsi julisteessa talon seinällä), sillä valokuvaaja Joel Brodsky päätti kuvata newyorkilaisia katutaiteilijoita temppuilemassa.

© Topi Kairenius
Kujan syvyys aiheutti pulmia lopullisen toteutuksen suhteen.

Strange Daysin kansi on kokonaisuus. Kuvateema jatkuu kääntöpuolelle, jossa näkyy Sniffen Court -kujan toinenkin puoli. Otinkin tämän lähtökohdaksi, kun aloin rakentaa uusiksi tuota merkillistä asetelmaa.

Kujan syvyys muodostui lopulta ongelmalliseksi LEGO-hahmojen mittasuhteiden vuoksi. Oli mahdotonta saada samalle polttovälille linssiä lähinnä olevaa voimamiestä ja kauempana olevia akrobaatteja ja trumpetistia. Jouduinkin kuvaamaan voimamiehen erikseen ja syväämään hahmon Photoshopissa muuhun kuvaan. Samaiseen trikkiin jouduin tukeutumaan myös taannoisessa Everlastin Eat at Whitey’s -kannen diner-näkymässä. Jonglöörin palloissa käytin trikkiä nimeltä sinitarra. Yksi kiinnitettynä pallottelijan kuontaloon ja toinen on kiinni takana näkyvän akrobaatin kädessä.

© Topi Kairenius
Lopullinen kuva Sniffen Court -kujan merkillisistä asukkaista. Kuvan vasen puoli toimii takakantena ja oikea puoli etukantena.