Sieni-sirkkapiiras

Sirkkapiirakka

Yllätyn joskus itsekin, kuinka suuri suolaisten piiraiden ystävä olenkaan. Kotona niitä tulee tehtyä vain harvemmin jos koskaan. Jouluaatto antoi hyvän syyn tehdä perustavanlaatuista juhla-apetta, ja nappasin tuolta netistä ensimmäisen vastaantulleen poropiirakkaohjeen, josta sovelsin oman sieni-sirkkapiirakkani.

Valitsin esikuvaksi poron sen tähden, että maultaan kenttäsirkoissa on samankaltaista riistan aromia.

© Topi Kairenius
Suurilta sirkoilta voi nyppiä siivet ja takaraajat pois.

Alkuvalmisteluina nypin sirkoilta siivet ja takaraajat pois, sillä jos hyönteisistä jotain jää hampaankoloon, niin ne ovat juurikin edellämainitut. Toki kuusijalkaiset ovat syötäviä kaikkine hyvineen, mutta nyt oli kyse juhla-ateriasta, eikä silloin lintsailla.

Ensimmäiset uunin tuulahdukset antoivat vihiä siitä, että juustotäytteenä olisi voinut käyttää jotain maukkaampaa laatua kuin mietoa kermajuustoa. Olin kuitenkin käyttänyt sirkat pannulla hyvinkin vahvassa valkosipulikylvyssä, joten luottavaisena odotin lopputulosta.

Aivan kelpo joulutarjonnan jatke piiraasta tuli. Persilja ja mustapippuri sopivassa suhteessa antavat paistokselle luonnetta.

© Topi Kairenius

Nupit kaakkoon ja sen yli

© Topi Kairenius

Olen valokuvannut hyönteisiä vuodesta 2009, ja nyt viiden kesän jälkeen pystyn jo melko hyvin arvioimaan omaa kehitystäni sillä saralla.

Ensimmäisenä kesänä riitti, että saan tarkkoja kuvia ja tarpeeksi läheltä. 2010 aloin hakea otoksiin säännönmukaisia kompositioita. Kolmantena kesänä pyrin löytämään hyönteiskohteistani inhimillisiä piirteitä hakemalla tilanteista muotokuvauksellisia asetelmia. 2012 tein kaikkia edellisiä, ja viime kesänä halusin jotakin vielä enemmän.

© Topi Kairenius

Kun kesälomasta viettää kolmanneksen ryömien ojassa tötterö ojossa ja toinen kolmannes vierähtää niitä tuhansia ruohonjuuritason ötökkäkuvia peratessa, niin alkaa lehtivihreä hieman tökkiä.

Mikrokosmoksesta huumantuneena aloin kokeilla mitä Photoshopista irtoaa. Puolivahingossa päädyin CS6-version tarjoamaan Photo lookup -toiminnon 2strip-suotimeen. Se antaa kuvaan technicolor-henkisen sävyn.  Oletustoiminnon antama tulos ei kuitenkaan anna säätövaraa, joten tutkiskelin alkuperäisen tekniikan periaatteita.

© Topi Kairenius

2strip-suodin perustuu Technicolorin ensimmäisestä versiosta paranneltuun värijärjestelmään, jota alettiin käyttää 1920-luvulla mustavalkofilmien jälkiväritykseen. Kahdesta negatiivista tehtiin mustavalkoinen positiivikopio matriisifilmeille, jotka värjättiin kemiallisesti syaaniksi ja magentaksi. Kun filmit liitettiin päällekkäin, matriisit muodostivat yhdessä värikuvan.  Lopputulosta voi melko helposti jäljitellä Photoshopin tasosekoittimilla, ks. alla oleva kuva.

Kuvasta kopioidaan uusi taso, ja molemmille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle syaani peittoväri ja toiselle magentaan taipuva punainen.
Kuvasta kopioidaan kaksi uutta tasoa, ja molemmille uusille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle sekoitetaan syaani peittoväri ja toiselle magenta/punainen.

Tapaus: Koskenlaskijamies

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi Kairenius

Lokakuun lopulla soi puhelin. Soittaja esittäytyi mediatoimiston edustajaksi ja alkoi puhua Koskenlaskija-sulatejuuston 80-vuotiskampanjan huipennuksesta. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että minulta kysytään juustoisia hyönteisreseptejä. Olenhan etenkin Twitterissä ahkerasti jauhanut entomofagiasta kotimaisella tasolla.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuhelu kääntyikin Classic Brick Albums -palikkaprojektiini ja aloimme pohtia miltä Valion klassikkokönsikäs – Koskenlaskijamies – näyttäisi LEGO-miehenä. Meijeri kun oli käynnistämässä kampanjan loppurutistuksena nettikisaa teemalla ”Luo oma versiosi 80-vuotiaasta Koskenlaskijamiehestä”. Palikkasankarista tulisi kampanjan keulakuva.

Tuumasta toimeen. Hain töistä kotiutuessani kaupasta perinteistä punaista Koskenlaskijaa, ja aloin punnita kansallismaiseman toteutustapoja. Kosken pauhujen perusrakenne oli jo selvä; olin kesällä Billundin Legolandissa käydessämme hankkinut pikaritolkulla eri sävyisiä, läpikuultavia palikoita. Olin aikeissa käyttää niitä Mikko Alatalon Yhdentoista virran maa -kansitoisinnossa. No mutta, tähänhän ne sopivat parahultaisesti.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuut olen yleensä rakentanut yksittäisistä palikoista runko-oksa-lehvät -periaatteella, mutta tähän halusin ehdottomasti vanhoja hyviä 3738 Large Spruce Tree -kuusia. Listasin samalla muut erityistarpeet ja laitoin tilauksen vetämään BrickLink.comin kautta.

Aloin työstää maisemaa kokonaisuutena ja homma lähti normaalisti vähän lapasesta. Täytyihän näkymään saada myös vastaranta ja vuolas joki.

Seuraavana päivänä keskustelin kampanjasivuston toteuttajan kanssa lopullisesta formaatista, ja kävi ilmi, että layoutiin sopivin tapa olisi tuoda vain Koskenlaskijamies tukkeineen, ilman taustaa.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusOlin jo niin pitkällä, että tein maiseman kuitenkin loppuun, koska joka tapauksessa nämä palikkadioraamat ovat hyvinkin väliaikaisia teoksia. Lisäosatilauskin saapui sopivasti viikon lopulla, ja maanantaiksi olin luvannut toimittaa valmiit kuvat. Ikään kuin itselleni bonuksena, asetin vielä vastarannalle taiteilijaukkelin ikuistamaan juustomiehen vuoksenlaskua.

Yleiskuvat napsin sitten perjantaina ja sunnuntaina kävin varsinaisen toimeksiannon pariin, eli tämä studio-otos, joka komeilee Koskenlaskijan sivuilla ainakin vuoden 2013 loppuun asti. Kiva hanke, lisää näitä!

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi Kairenius