Pitsa ilman Muttia

Twitterin superkeittäjä Henri Alen sivistää meitä perjantaikokkeja tuittailemalla liki viikottain perusruokien reseptejä samalla opastaen, kuinka hommat tehdään oikein ja maukkaasti.

Alkuviikosta Alen veti kokinhatustaan ohjeen pizza biancaan – valkoiseen pitsaan. Siis pitsaan ilman tomaattikastiketta. Vänkää vaihtelua pitsaperjantaihimme.

Voimakkaiden juustojen yhdistelmä vahvistaa valkosipulisirkkojen makua entisestään.

Voimakkaiden juustojen yhdistelmä vahvistaa valkosipulisirkkojen makua entisestään.

Ohjeessa ollut musta oliivi tosin jäi vihreäksi, koska kuusivuotiaamme suosii vihreää. Ja sardellit/parmankinkun vaihdoin kaksitäpläsirkkoihin, koska… noh, ei ollut sardelleja saati kinkkua.

Tähän vuodenaikaan oikeastaan ainoa sirkkalaji, joita näillä leveysasteilla on saatavilla, on juurikin Gryllus bimaculatus, joita saa hyvin varustetuista eläinkaupoista elävinä tai pakasteina.

Tomaatiton pitsa itsessään on erittäin toimiva. Emmental-parmesaani-kombo vahvisti sirkkojen omintakeista makua, jotka olin käyttänyt öljyssä ja valkosipulissa ennen tarjoilua. Taikinan olisi sietänyt saada kohota kauemmin, mutta pitsakivi paistoi lätyn aivan passeliksi.

Näitä Alenin jokamiehen reseptejä ei löydy kuin miekkosen aikajanalta, joten laitoin tämänkertaisen muistiin tähän alle.

Henri Alenin alkuperäinen resepti:

Taikina

Täytteet

Vaiheet

Dynamiittinen duo

Viime viikolla rakentamani Laura Närhen Tuhlari-kansi laittoi pohtimaan mitä muita 2000-luvun kotimaisia olisi kiva palikoida. Levyhyllystä jäi käteeni Kauko Röyhkän & Riku Mattilan duo-debyytti.

Huhtikuu 2013 kului kuunnellen J. Karjalaista. Viisi vuotta sitten menneen miehen paikalla levylautasella oli Röyhkä & Mattila. Levy iski todella lujaa, eikä päätösraita Välitila  jättänyt rauhaan unissakaan. Röyhkä on kuin kertoja. Merkillisen mutta tutun elämäntarinan ääni, ja Mattila tietää kuinka sen tulee soida.

Classic Brick Albumsin Facebook-sivulla on kyselty palikkakansien työvaiheista ja muun muassa siitä, kuinka paljon käytän Photoshoppia. Tallensin Röyheä-Rättilä-kannen tekoprosessin videolle, jossa edellämainittuja seikkoja käy hyvin ilmi. Kuvan diginegatiivin ”kehittäminen” ja jälkihoito Photoshopissa syntyvät vuosien näppituntumalla, eikä selkeää ja oikeaa polkua lopputuloksen saavuttamiseksi ole. Siksi videosta ei oikein ole tutoriaaliksi, mutta kyllä siitä näkee työvaiheet ja meiningin. 20-kertaisella nopeudella!

Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008)
Alkuperäisen kannen layout: Ilja Karsikas ja valokuvat Johanna Viljakainen / Skaala.

© Topi Kairenius 2014

Närhestä tuli Särki

Joulupukki muisti tuoda tyttärelle hänen kauan toivomansa cd-levyn. Laura Närhen Tuhlari onkin soinut ekaluokkalaisen huoneessa nyt jouluaatosta loppiaiseen noin kolmesti päivässä. Ja mikäs siinä. Lätty on taitavasti tuotettua, kelpo poppia ja Närhellä on vetävä ääni. Levyltä löytyy myös laina Tehosekoittimelta – Hetken tie on kevyt.

Tapaninpäivänä tytär vaati, että Tuhlarin kannesta täytyy saada LEGO-versio. Ja mikäs siinäkään. Kannessa on tunnelmallinen Juha Mustosen otos, jossa Närhi keimailee Sörnäisten rantatien ylittävällä sillalla, taustallaan hämyinen Merihaka. Ensimmäinen vaihe olikin monumenttimaisten asuinkerrostalojen rakentaminen.

Merihaan talot rakentuivat jopa LEGO-mittakaavassa pienoismalleina.
Merihaan talot rakentuivat pienoismalleina jopa LEGO-mittakaavassa.

Making of Tuhlari IISeuraavaksi Pannukakun puisto ja viereen vilkas rantatie autojen takavaloineen. Tytär olikin jo kasannut pääosassa olevan minifiguurin valmiiksi. Hahmon paitulia piti hieman piirtää uusiksi, koska alkuperäistä vastaavaa ei tahtonut löytyä. Sitten valaistus: YongNuo 300 led-valaisin luomaan taustakajoa rakennusten seiniin ja paristotehoinen perus led-sarja valaisemaan Närheä. Tai siis Särkeä.

Making of Tuhlari

Okei, oheisesta kuvasta näkeekin, että palikkakaide on keskiharmaata ritilälaattaa. Kaide on kuitenkin oleellinen osa alkuperäistä kuvaa, joten tein siitä jälkikäsittelyssä sinisen, ihan vain fiiliksen tähden. Lopullisen kuvan näppäsin aukolla f/13. Pienempääkin aukkoa olisi voinut käyttää, jotta tausta olisi piirtynyt selkeämmin. Lopputulos vain näytti paremmalta tällä tavoin, jotenkin maalauksellisemmalta. Ja vaikkei kyseessä vielä klassikko- saati rocklevy olekaan, niin luulenpa tämänkin päätyvän Classic Brick Albums -hyllyyn.

Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen
Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen
Laura Närhi - Tuhlari
Laura Närhi – Tuhlari (2012)

Norjan-tuliainen

Tänään oli pitkänmatkalaisia kylässä, joten tein iltaseksi useamman pienen (Ø 25 cm) pitsan:

  • pekoni-aurajuusto
  • quorn-paprika
  • katkarapu-oliivi
  • jauhomato-voitonlaukkapesto

voitonlaukkaTuo viimeisin onkin erikoinen, sillä höysteenä käyttämäni pestopurkki tarttui mukaani tromssalaisen museon kaupasta viime kesänä. Seiersløk-kasville ei tahtonut löytyä edes suomennosta, mutta kasvin latinankielinen nimi Allium victorialis antoi osumia voitonlaukka-nimisestä sipulikasvista, joka ei kasva Suomessa lainkaan luonnonvaraisena. Merisuolalla ja oliiviöljyllä maustettu seos toimi varsin hyvin jauhomatojen kanssa, jotka olin käyttänyt pannulla hyvässä öljyssä ja valkosipulissa. Voimakkaat maut vaativat pohjalle miedon mozzarella-pedin, ja lopputulos oli sangen maukas pitsanlätty.

Jauhomato-voitonlaukkapesto, ruokajuomana australialainen Coopers Original Pale Ale.
Jauhomato-voitonlaukkapesto, menovetenä australialainen Coopers Original Pale Ale.