Jos luonto ei tule studioon…

Parittelevat kotkat tai vastaava tapaus olisi toki hienoa saada joskus muistikortille, mutta luontokuvauksen kevytsarjalaisena kriteerini onnistuneelle otokselle eivät ole niin ylevät. Tavoitteenani on yleensä vain ihan kiva sommitelma, siihen liittyvä nysväily sekä jokin tavanomaisesta luontokuvasta poikkeava yksityiskohta. Onnistun mielestäni kiitettävästi noin kerran kesässä. Tämän kesän myötäkäyminen tapahtui jo juhannusviikolla. Jos luonto ei tule studioon, täytyy studio viedä luontoon.

Taustaa

Heinäsirkan nymfi, Espoo 18.5.2014
Heinäsirkan toukka, Espoo 18.5.2014

Heinäsirkat ja hepokatit käyvät läpi osittaisen muodonmuutoksen. Niiden toukat eli nymfit eivät ole matomaisia ja aikuistuessaan ne skippaavat monille muille hyönteisille tyypillisen kotelovaiheen. Sirkkojen toukat ovat siis kuoriutuessaan järjettömän pieniä. Niitä on vaikeaa havaita ja miltei mahdotonta valokuvata ilman optisia apuvälineitä.

Tämän kesän toukista tein ensihavainnot toukokuun puolivälissä, ja ne aikuistuvat passelisti nyt heinäkuun puolivälissä, jolloin muutenkin kirmaisin kesäniityille punkkien syötäväksi.

Nymfi lemmikillä

Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014
Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014. Canon EOS 7D, EFS 18-135mm + 20 mm loitto. f/10, 1/250, ISO 800. Salama + taustalta oranssisuodatettu led-valaistus.

Yllä oleva kuva on tämä lempilaakini ja se syntyi puolivahingossa. Pötköttelin juhannussunnuntaina aamuyhdeksältä espoolaisella niityllä selaten kameran kortilta aamun aiempia otoksia kohmeisesta puuntuhooja-yökkösestä. Eri vaiheissaan pingahtelevat sirkkojen toukat liikennöivät ympärillä varsin vilkkaasti, ja yksi hypähti peltolemmikin lehdelle.

Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.
Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Katselimme toisiamme ja kiersin samalla Kenkon 20 mm loittorenkaan kameran rungon ja objektiivin väliin päästäkseni likemmäs ötökkää enempiä häiriköimättä. Tyrkkäilin myös yllättävän luotettavan lisävalonlähteeni, YongNuo 300 led-valaisimen, kohteen taakse. Tällöin toukka alkoi liikehtiä piiloon ja kiivetä kasvin vartta ylös. Olin tovin aloillani, ettei kohde äkkää karata paikalta.

Sirkat ovat siitä kiitollisia kuvattavia, että monesti ne jäävät lopulta poseeraamaan pitkäksikin aikaa jyvälle. Tämä yksilö osoitti ihailtavaa yhteistyökykyä ja sain lopulta kokeiltua tilannetta usealla eri aukolla, jotta sain taustalle kivan bokehin, joka muodostui valaisimen heijastinlevystä. Samalla säätelin ulkoisen salaman heijastamaan sopivaa lisävaloa pilviseen keliin.

Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.
Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.

Aukkosuhde f/16 osoittautui liioitellun pieneksi ja taustasta tuli melko kreisi. Lopulta f/10 toimi odotetusti kun löysin passelin kulman suhteessa taustan heijastuksiin.

Lopputulos ei ole mitenkään tyypillinen lajia esittelevä tai poikkeuksellisesta tilanteesta kertova luontokuva. Kohde on toki aidossa ympäristössään, mutta asetelmaa on ehditty pohtia ja rakentaa.  En pyrikään hyönteiskuvissani perinteisiin malleihin, vaan haen niihin usein jonkin luonnottoman kulman. Se pitää harrastuksen eloisana ja on – noh – ihan kivaa.

Lopuksi

Kuvan päähahmo oli tuolloin kesäkuussa melko pitkällä kehityksessään, käytännössä siipiä vaille aikuinen. Lajin pystyikin jo siinä kohtaa tunnistamaan nurmiheinäsirkaksi, joka on yksi yleisimmistä heinäsirkkalajeistamme. Kävin samaisella niityllä eilen, ja satunnaista sirkutusta oli jo kuultavissa. Koleasta alkukesästä johtuen kuumempia soidinkutsuja saanee vielä hetken vartoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *