Haavi auki, sirkat kiinni

Marraskuun ensirännän myötä on ollut mukava miettiä ensi kesän pörinöitä.

Taannoin YLE Turulle antamani haastattelu poiki kysymyksiä Suomen luonnonvaraisista hyönteisistä ja niiden syömäkelpoisuudesta. Hauskaa, että aihe kiinnostaa. Luonnonvaraisia syötäviä hyönteisiä löytyy härmästä montakin lajia, mutta vatsaansa niillä ei hevin täytä.

Suomesta löytyy n. 25000 hyönteislajia,
mutta yhdenkään syömäkelpoisuutta ei ole tutkittu.

Itse keräilen kesäisin jonkin verran villejä höntiäisiä, lähinnä kesäkeittiön kuriositeetiksi. Ulkohyönteisten kausi on muutenkin varsin lyhyt, joten valvottu sisäkasvatus rivakasti lisääntyvillä lajeilla on meidän leveysasteillamme ainoa järkevä tuotantotapa, jos mielii tuottaa ruokahyönteisiä tehokkaasti.

Villisirkka hyppysissä

Villeistä hyönteisistä ehkä helpoimmin kerättäviä ovat heinäsirkat. Aurinkoisella säällä kun löytää vilkkaan niityn, voi haaviin saada useita satoja grammoja ötököitä parissa tunnissa. Yöperhosten ja erilaisten kuoriaisten sekä ampiaisten toukat ovat myös hyvää ravintoa, jos kyseisiä otuksia sattuu jostakin mökkisokkelin alta löytämään. Muurahaisistamme ainakin kekomuurahaiset ovat syötäviä.

Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.
Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.

Kuten sienestäessä, laji- ja maaperätuntemus on tärkeää hyönteisiä poimiessa. Sekä tietysti luonnossakulkijan etiikka, ettei häiritse rauhoitettuja lajeja, tuhoa muurahaispesiä jne. Jotkut hyönteiset voivat kantaa tauteja, joten haaskoja syövät ja epämääräisillä paikoilla kasvavat ötökät kannattaa tietysti jättää sikseen.

Tunne lajit ja maaperä. Älä poimi
rauhoitettuja hyönteisiä
äläkä riko muurahaiskekoja.

Kotimaisten hyönteissyöntipiirien grand-old-lady Lena Huldén on luonut hyvän, hyönteisen ulkomuotoon perustuvan, nyrkkisäännön luonnosta poimittujen hyönteisten arviointiin.

Jos ötökkä on tavattoman karvainen
tai kirkkaan värinen, älä syö sitä.
– Lena Huldén, hyönteistutkija

Kesäherkkuja saa myös makeansuloisista mehiläisentoukista. Jos tuttavapiirissä on mehiläishoitajia, kannattaa ehdottomasti kysyä maistiaisia. Kuhnurintoukkia poistetaan kennoista osana mehiläistenhoitoa, joten niiden päätyminen hyötykäyttöön on vain suotavaa. Vinkkejä voi hakea vaikka Suomen Mehiläishoitajain Liiton blogista.

Muurahaisten munitus oli
tärkeä lisäelinkeino sotien aikana ja
1950-luvulla.

Tätä ette tienneet: Suomessa on tehty hyönteisillä ravintobisnestä jo 1950-luvulla. Tässä linkki Viikin vihreän kampuksen opiskelijoiden ylläpitämän popup-ravintola Ötökän Facebook-sivulle muurahaisten munituslaania käsittelevään postaukseen. Laani löytyy Hukkavuoren retkeilypolulta Pohja-Lankilasta.

Muurahaisten munituslaani Etelä-Karjalassa.

Keväällä tätä artikkelia voisikin laajentaa muihin niveljalkaisiin ja perehtyä keittiövinkkelistä vaikka lehtokotiloiden hyödyntämiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *