KIITOS JOPO 2012–2017

Viisivuotinen kumppani on poissa. Taivaan lahjana saamani valkoinen Jopo vaihtoi kysymättä omistajaa kesän ensimmäisellä viikolla.

Se oli lovea ensi silmäyksellä, kun hain hattutehdas Fredriksonin arpajaisista voittamani Jopon Herttoniemen pienteollisuusalueelta. Säädin satulan, kiristin pedaalit ja poljin Punavuoreen, jonne jopot kuuluvat.

Valkoinen Jopo (toinen vas.) ystävineen Koffin puistossa.

Kevyt poljento ja näppärät ulottuvuudet hurmasivat ajajan välittömästi, ja Joposta tuli pian tärkeä väline työ- ja vapaa-aikaan. Punavuoresta polkee Jopolla 24 minuuttia Maunulan muurahaiskeolle, 22 minuutia Mustikkamaan hepokattiniityille ja 96 minuuttia Kivenlahteen panimolle. Matka panimolta kotiin taasen kestää yli 120 minuuttia. Älä kysy miksi.

Ikinä Jopo ei pettänyt. Jos matka tyssäsi, se johtui kuljettajasta. Eräänä kesänä poljin Flinkkilän kesäjuhliin Sipooseen, mutta paluumatka tehtiin kuskin tilasta johtuen Tatun VW-tölkin tavaratilassa.

Kuormajuhtana valkoinen Jopo oli vertaansa vailla.

Jopo kuljetti kaikkea pariskunnista muuttolaatikoihin. Jopa hyönteiskokin mobiilikeittiö mahtui kätevästi tanakalle tarakalle. Mustekalat olivat kireinä, kun Jopolla vietiin raaka-aineita vuoden 2014 Helsinki Night Market -tapahtumaan, jossa ruokittiin 3500 ötökännälkäistä kansalaista.

Valkoinen Jopo ei säästynyt Nastamuumion kostolta.

Kesällä 2013 Jopo joutui viettämään viikonlopun Narinkkatorin pyörätelineessä. Olin varma, etten enää näe kulkinettani, sillä Jopon lajitoverit hallitsivat tuolloin anastustilastojen kärkeä. Vastoin kaikkia oddseja, palatessani Jopo oli niillä sijoillaan ja ohjaustankoon oli ilmestynyt kutsu jopojen kokoontumisajoihin Linnanmäelle.

Valkoinen Jopo viettikin sittemmin pitkiä aikoja Rautatieasemalla, Narinkkatorilla ja muissa kelmien suosimissa kohteissa. 2015 Jopo jäi Länsisataman parkkipaikalle pitkäksi viikonlopuksi. Ikinä rakas kumijalka ei lähtenyt vorojen matkaan, kunnes viime viikolla oman kotioven edestä. Lukittuna huolettomasti vain potkulukon varaan. Aikansa kutakin. Toivon Jopolle huolehtivaa omistajaa sekä pitkiä kilometrejä.

RIP ja KIITOS.

Valkoinen Jopo 2012–2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *