Bugs Go WILD

Villin ruuan ja vielä villimpien ideoiden kanssa pelehtivät kokit Jouni Toivanen ja Ossi Paloneva sävelsivät ravintola WILDiin kahdeksan ruokalajin hyönteisillallisen. Näin kattava hyönteisiin perustuva fine dining -menu on Suomessa ja mahdollisesti koko maailmassa ennennäkemätön.

Viime syksystä asti Mikonkatu 6:ssa toiminut, tähtikokki Toivasen luotsaama WILD on puhtaisiin ja ensiluokkaisiin makuihin panostava lounaskahvila, joka kerran kuussa muuntautuu tasokkaiden illallisten näyttämöksi. Lauantaina 24.3. lautasilta löytyi monen lajin [sic] höntiäiskattaus.

Kokit eivät olleet ensimmäistä kertaa kuusijalkaisten kimpussa – etenkin kuhnurimehiläisten toukista innostunut Toivanen on tarjoillut mehiläissuklaitaan ja -puurojaan myös EGG-ravintoloissa, joissa miekkonen on osakkaana. Villiruokaan ja -yrtteihin perehtyneen Palonevan muurahaisreseptejä ja vinkkejä löytyy tästä linkistä.

Alkumaljan jälkeen pöytään saapui uunituore leipäkulho. Teeman mukaisesti taikinan sattumat olivat rouhittuja ötököitä. Voita maustoi veikeästi kuhnurintoukat.

Avokadoa ja jauhomatoja rieskalla.

Ensimmäinen annos oli fennoversio tacosta. Ossi Palonevan kasvattamat jauhomadot (Tenebrio molitor) toivat rapeutta sekä höysteenä että siemenrieskassa, jonka päälle annos oli rakennettu. Avokado oli tajuttoman raikasta ja miedot, hienovaraiset maut saivat potkua tuoreesta chilistä ja silmusalaatista. Pätevä aloitus!

Sirkka ”cheviche”

Tilaisuuden alussa Toivanen totesi, että toisissa annoksissa hyönteiset ovat pääroolissa, toisissa enemmän statistina. Sirkka ”cheviche” kuului jälkimmäiseen kastiin. Vaikka kotisirkan (Acheta domesticus) ominaismaussa on kaikuja merenelävistä, itse ötökät jäivät lohen, kampasimpukan ja merileväkaviaarin jyräämiksi. Liemi oli taivaallista ja älyttömälle lisukkeellekin löytyi selitys: paukkumaissi chevichen lisukkeena on tapa, joka tarttui Toivaselle Chilen-matkalla.

Karitsaa ja muurahaisia

Kolmas annos oli malliesimerkki muurahaisten käytöstä mausteena. Murkut (Lasius niger) toivat havuista soundia lampaaseen, jota lautaselta löytyi sekä kypsennettynä että tartarpihvinä. Yksityiskohtina murkkumajoneesi sekä viherraasteen päällä lepäävä eteläamerikkalainen kuningatarmuurahainen (Atta laevigata). Leaf cutter ant -nimellä tunnettu laji on herkku, jolla on pitkät perinteet jo esikolumbialaisissa kulttuureissa.

Kuhnurin puuro

Kaikki huippukokit eivät suitsuta hyönteisruuan puolesta. Siksi on ilahduttavaa, että Toivasen kaltainen visionääri on hullaantunut erityisesti kuhnurintoukista (Apis mellifera), joiden ainutlaatuista aromia hän osaa etevästi korostaa.

Listan neljäs annos oli heittämällä elämäni paras puuro.

Puhdas kaura antaa tukevan rungon sörsselille, josta puskee kuhnureiden ja kennovahan ihastuttava, kutittelevan lempeä ja maissisen makea maku. En ole muuten ennen juonut bisseä puuron kanssa, mutta japsimaltailla mäskätty ja Sorachi Acella humaloitu Hitachino Nest -panimon Ancient Nipponia -golden ale toimi kuhnurien kanssa nätisti yhteen.

Kuhaa ja kotsirkkoja

Viidennen kohdalla oltiin perustarpeiden äärellä; suolaista, makeaa ja umamia. Kotisirkkojen rooliksi lankesi tekstuurin antaminen kuhalle yhdessä hasselpähkinätahnan kanssa.

”Anty Apple”

Omenasta surautettu sorbetti ja reilu läjä mauriaisia toimi superraikkaana välikkeenä ennen siirtymistä kiinnostavalta kuulostavaan kombinaatioon.

Ankkaa ja mopanetoukkia

Mopanetoukat (Gonimbrasia belina) ovat itselleni eräänlainen guilty pleasure. Merkillisen makuinen höntiäinen, josta on aina pakko löytää vähiten huonoja valmistustapoja. Mystisesti savuiset ja mausteiset zimbabwelaiset toukat eivät ole löytäneet vakituista lokeroaan omissa kokeiluissani, mutta hillokkeiden, kastikkeiden ja levitteiden aromina ne ovat toimineet aivan kivasti.

Illallisen tässä vaiheessa kävi ilmi, että Toivanen ja Paloneva olivat menettää toivonsa toukkien kanssa, joita olin vienyt heille testattavaksi.

Mopanetoukkien omintakeinen maku ei tuntunut natsaavan minkään kanssa.

Jotain oli kuitenkin syntynyt; mustassa valkosipulissa marinoiduista mopaneista oli onnistuttu demppaamaan alkuperäinen funky aromi sekä kuivatun toukan hiekkainen koostumus.  Lopputuloksena mopaneissa oli mukavan periksiantava, öljyinen suutuntu ja mieto valkosipulinen maku. Mopanea löytyi myös ankka-annoksen kastikkeesta. Jälkimausta sai aavistuksen toukan omasta, intensiivisestä ominaismausta Edelleen olen sitä mieltä, että miljoonat afrikkalaiset eivät voi olla väärässä!

Kuhnurin suklaakakku

Pitkin iltaa kuhnurintoukkien hurmaava maku muistutti kielenkantoja aiemmin nautitusta fantastisesta puurosta. Illan aateloikin vielä todella jytky kuhnurisuklaakakku suloisella vaniljakastikkeella, johon oli soseutettu anteliaasti näitä koirasmehiläisen toukkia.  Jälkkärin aikaansaamaa turvallista ähkyä oli kiva keventää Kyrö Distilleryn Koskue-ginillä, jota Jouni höysti murkuilla ja niiden happouutteella. Jumaliste.

Loppasuille tiedoksi, että näihin popup-illallisiin kuuluu ajatuksella laadittu juomapaketti, jonka tarjoilu on niin sanotusti höveliä.

Kaiken kaikkiaan Toivasen WILD-konsepti kahviloineen ja popup-illallisineen on nerokas ja mutkattoman tyylikäs. Suosittelen väijymään Wildin Facebook-sivua, jotta pysyy kärryillä Toivasen tajunnanvirrasta. Näitä ei kannata missata.

Ravintola WILD
Mikonkatu 6, Helsinki
+358 50 359 0848
info@restaurantwild.fi

Yksi on Linnasta poissa – sirkkakukon tarina

Kulunut vuosi on ollut arvaamattoman menestyksekäs hyönteistalouden kasvun suhteen. Odottamaton – hyönteiset ruokana salliva – laintulkinta asetti alan toimijat syyskuussa välittömään hälytystilaan. Veljekset Mattilan Tero Sivulaa lainatakseni ”se, minkä piti tapahtua 11 kuukaudessa, tapahtui 11 päivässä”. Ala heräsi ja alkoi välittömästi toimia. Marras-/joulukuun vaihteessa markkinoille ilmestyi erilaisia hyönteistuotteita päivittäin eri tuottajilta, ja pörinä jatkuu.

Palataan ajassa puoli vuotta taaksepäin. Keväällä vierailimme Entocuben kanssa Presidentin kanslian keittiössä esittelemässä satavuotiasta Suomea juhlivaa ruokalistaamme, tarkoituksena tuoda espoolaiset sirkat presidentin tavanomaista merkittävämpään juhlapöytään. Ajatus oli yksinkertainen: yhdistäisimme kuluneet sata vuotta tämän hetkiseen ja sitä seuraavaan Suomen sataan vuoteen.

Menulla oli vetävä nimi, #Suomi100+. Edellistä sataa vuotta edustivat perinteet – silavaa ja ruistaikinaa eli savolainen kukko. Tätä hetkeä ja tulevaisuutta ruokalistassa ilmensivät kotimaiset sirkat. Eli sirkkakukko cocktail-naposteltavana. Paikallista, kestävää ruuantuotantoa ja täysin uusi elintarviketeollisuuden ala. Tunnelma Saulin keittiössä oli lämmin ja siellä rakastettiin ötökkäehdotusta, mutta kattauksesta vastuussa oleva ryhmä luopui ajatuksesta syksyllä vedoten hyönteisten senhetkiseen lainsuojattomuuteen.

Ironista, mutta hyönteisruoka laillistettiin vain muutama viikko menun torppaamisen jälkeen. Kuten sanottu, tämän jälkeen markkinoille pintautui hyönteisruokaa muiden muassa valtakunnan suurimmalta leipomolta, Fazerilta. Uusia tuotteita saapuu kauppoihin vielä useita ennen vuoden loppua.

Syyt ja seuraukset ovat olleet arvaamattomia, ja kanslian päätös on toki ymmärrettävä, mutta kismittävä. Siksi tänään onkin syytä julkistaa sirkkakukon resepti.

Sirkkakukko

(16 cocktail-kukkoa)

  • 300 g lehtitaikinaa
  • 100 g paahdettuja sirkkoja
  • 30 g silavaa tai voita
  • ruisjauhoa
  • sirkkajauhetta
  • suolaa
  • timjamia

Kaulitse lehtitaikina noin 2 mm ohueksi levyksi. Pidä leivinpaperin päällä.

Ota esiin jääkaappikylmä voi tai silava ja höylää siitä lastuja. Mausta sirkat kevyellä suolalla ja timjamilla. Kiedo sirkat kahteen pehmeään rasvalastuun ja muotoile niistä noin 3 cm kokoinen pyörykkä.

Aseta silava-sirkkapyörykkä 8 x 8 cm taikinalevyn keskelle ja sulje pyörykkä taikinan sisään. Sekoita matalan lautasen pohjalle ruisjauhoa ja sirkkajauhetta 50:50. Kostuta pyörykän kuori ja pyöräytä jauhoissa.

Paketoi pyörykät folioon ja laita paista 15 minuuttia 200°C uunissa. Anna jäähtyä jääkaapissa. Syö kylmänä tai käytä paistinpannulla.

Rauhallista ja alpakkamaista itsenäisyyspäivää!

Ruokateollisuus valmistautuu hyönteisten vapautumiseen

Vaikka hyönteisruokaa löytyy jo kaupoista ja ravintoloista, paperilla se on edelleen laitonta apetta.

Hyönteiset kieltävän EU-asetuksen päivittymistä tai paikallista, myönteisempää tulkintaa, on odotettu jo vuosia. Alalla kuitenkin kuhisee, sillä ensi vuodeksi uuselintarvikkeille odotetaan virallisesti hyväksyvämpää linjaa.

Tammikuusta 2018 alkaen hyönteisille voi hakea lajikohtaista elintarvikelupaa.

Ensimmäisten luvallisten hyönteisten joukossa tullee olemaan Hollannin ja Sveitsin mallin mukaisesti koti- ja kulkusirkat sekä jauhopukkikuoriaiset. Hollannissa on ollut jo pitkään myynnissä Damhertin Insecta-tuoteperhe, ja elokuussa Sveitsin Coop-marketteihin ilmestyi Essenton valmistama einessarja.

Kotimaiset hyönteiskasvattajat ja ruokatalot ovat valmiina lakimuutokseen.

Kuluvana vuonna myös kotimaiset ruokateollisuuden tuottajat ja jalostajat ovat alkaneet valmistautua tuleviin muutoksiin. Alkutuottajat kehittävät ruokahyönteisten kasvatusmenetelmiä ja jalostajien elintarvikesuunnittelijat ovat olleet ahkeria tuotekehittelyn saralla. Aika on mitä otollisin, sillä viimeisimpien tutkimusten mukaan suomalaisten ruokavalio on siirtynyt ekologisesti kestävämmäksi ja ravitsemussuositusten mukaiseksi.

Kurikkalaisen sirkkafarmin jälkikäsittelymenetelmät mahdollistavat jalattomien kotisirkkojen pakkaamisen.

Minikarja kiinnostaa ruokajättejä

Keväällä 2017 Coca-Cola Finland ja Stockmannin Herkku tempaisivat näkyvillä hyönteistapahtumilla, jotka toivat aihetta lähemmäs tavallista kuluttajaa. Ylöjärveläinen perinteikäs lihatalo Veljekset Mattila on jo pitkään ollut kiinnostunut uudesta raaka-aineesta. Alkukesästä allekirjoittanut pääsi maistelemaan heidän hyönteispohjaisia lihapulliaan ja grillimakkaroitaan.

Veljekset Mattilan hyönteismakkarareseptit odottavat lainsäädännön päivittymistä.

Espoolainen hyönteisfarmauksen teknologiakehittäjä EntoCube on ollut vähittäismyymälöiden hyllyillä jo vuoden päivät. EntoCuben maukkaita keittiösomisteita myyvät firman oman verkkokaupan lisäksi Ruohonjuuri– ja Punnitse & Säästä -ketjut maanlaajuisesti. Samoilla hyllyillä ovat turkulaisen Entis-yhtiön tuotteet, niin ikään silmänruokana. Loppukesän yllätyksenä myös Fazer astui ötökkäkaapista ja ilmoitti tutkivansa mahdollisuuksia hyönteisten käyttämisestä leipomo- ja makeistuotteissaan.

Suomi raivaa latua

Elokuussa Turussa järjestetty NICE-konferenssi osoitti, että Suomi voisi olla pohjoismaiden kärjessä hyönteistalouden edelläkävijänä. Meillä on huippuluokan tutkimusta, kasvattajia, farmiteknologian kehittäjiä sekä kiinnostusta pt-kaupassa ja ravintola-alalla. Konferenssi oli osa Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Hyönteiset ruokaketjussa -hanketta, jonka kumppaniyrityksinä ovat mm. HKScan, Saarioinen ja Leader Foods.

Maa- ja metsätalousministeriön Leena Mannonen vihjasi Turussa puheenvuorossaan, että MMM on suosittanut Eviralle yhtä hyönteismyönteistä uuselintarvikeasetuksen tulkintaa kuin useassa muussa EU:n jäsenmaassa on. Kuten sanottu, itse asetus päivittyy lajikohtaista luvanvaraisuutta helpottavaksi vuoden 2018 tammikuussa, mutta sen laveampi tulkinta jää Eviran harteille.

Keskisuomalainen Hunajakeisarit perkaa kuhnurintoukat vahattomina tai vahallisina. Toukka säilyy pakasteena noin vuoden.

Mikäli Evira ei näe tarpeelliseksi höllentää linjaansa, elintarvikelupien hakeminen jää yksittäisille toimijoille. Lupien hakeminen on tyyristä puuhaa; yksikään kasvuyritys alalla ei tällä hetkellä pysty yksin kustantamaan koko hakemusprosessia. Tarvitaan kansainvälistä järjestöyhteistyötä, elintarvikejättien sponsorointia tai valtion paikallista hallitustukea.

Kallis ja hankala lupamenettely aiheuttaa hallaa erityisesti muiden kuin globaalisti yleisten hyönteisten hyödyntämiseen ruokana tai rehuna. Esimerkiksi kotimaisen hunajatuotannon sivutuotteena vuosittain syntyvät kymmenettuhannet kilot kuhnuritoukkaa jäisivät vaille hyötykäyttöä, vaikka kyseessä on puhdas, luonnonmukainen ja monipuolinen ravinnonlähde.

Tulevat kuukaudet tulevat olemaan äärimmäisen mielenkiintoisia. Ala elää, siellä pöhistään ja höpistään. Hyönteiset eivät ole tulevaisuuden ruokaa, ne ovat jo tätä päivää.

EntoCuben keittiösomisteet keittiötä somistamassa.

KIITOS JOPO 2012–2017

Viisivuotinen kumppani on poissa. Taivaan lahjana saamani valkoinen Jopo vaihtoi kysymättä omistajaa kesän ensimmäisellä viikolla.

Se oli lovea ensi silmäyksellä, kun hain hattutehdas Fredriksonin arpajaisista voittamani Jopon Herttoniemen pienteollisuusalueelta. Säädin satulan, kiristin pedaalit ja poljin Punavuoreen, jonne jopot kuuluvat.

Valkoinen Jopo (toinen vas.) ystävineen Koffin puistossa.

Kevyt poljento ja näppärät ulottuvuudet hurmasivat ajajan välittömästi, ja Joposta tuli pian tärkeä väline työ- ja vapaa-aikaan. Punavuoresta polkee Jopolla 24 minuuttia Maunulan muurahaiskeolle, 22 minuutia Mustikkamaan hepokattiniityille ja 96 minuuttia Kivenlahteen panimolle. Matka panimolta kotiin taasen kestää yli 120 minuuttia. Älä kysy miksi.

Ikinä Jopo ei pettänyt. Jos matka tyssäsi, se johtui kuljettajasta. Eräänä kesänä poljin Flinkkilän kesäjuhliin Sipooseen, mutta paluumatka tehtiin kuskin tilasta johtuen Tatun VW-tölkin tavaratilassa.

Kuormajuhtana valkoinen Jopo oli vertaansa vailla.

Jopo kuljetti kaikkea pariskunnista muuttolaatikoihin. Jopa hyönteiskokin mobiilikeittiö mahtui kätevästi tanakalle tarakalle. Mustekalat olivat kireinä, kun Jopolla vietiin raaka-aineita vuoden 2014 Helsinki Night Market -tapahtumaan, jossa ruokittiin 3500 ötökännälkäistä kansalaista.

Valkoinen Jopo ei säästynyt Nastamuumion kostolta.

Kesällä 2013 Jopo joutui viettämään viikonlopun Narinkkatorin pyörätelineessä. Olin varma, etten enää näe kulkinettani, sillä Jopon lajitoverit hallitsivat tuolloin anastustilastojen kärkeä. Vastoin kaikkia oddseja, palatessani Jopo oli niillä sijoillaan ja ohjaustankoon oli ilmestynyt kutsu jopojen kokoontumisajoihin Linnanmäelle.

Valkoinen Jopo viettikin sittemmin pitkiä aikoja Rautatieasemalla, Narinkkatorilla ja muissa kelmien suosimissa kohteissa. 2015 Jopo jäi Länsisataman parkkipaikalle pitkäksi viikonlopuksi. Ikinä rakas kumijalka ei lähtenyt vorojen matkaan, kunnes viime viikolla oman kotioven edestä. Lukittuna huolettomasti vain potkulukon varaan. Aikansa kutakin. Toivon Jopolle huolehtivaa omistajaa sekä pitkiä kilometrejä.

RIP ja KIITOS.

Valkoinen Jopo 2012–2017

Huomenta Suomi!

Vuodesta 1989 asti TV-ruuduissa pyörinyt MTV3:n Huomenta Suomi -aamuohjelma uudistui 9.1.2017 ja minulla oli kunnia päästä ensimmäisen jakson vieraaksi kestitsemään juontajapari Joanna Kuvajaa, Ivan Puopoloa ja studiokoira Siniä.

Aamupalaan sisältyi sirkkajauheesta leivottuja sämpylöitä, kuhnurintoukkia, mopanetoukkia sekä luonnonjugurttia myslillä ja EntoCuben kotisirkoilla. Etenkin Joanna suhtautui tarjoiluihin varauksella, mutta ensipuraisun jälkeen lusikoikin kuppinsa tarkasti tyhjäksi.

Ketä meitä oli, Ivan Puopolo, Joanna Kuvaja sekä Antti Luusuaniemi ainakin.

Ivanille ötökkäteema on tuttu jo parin vuoden takaa, kun vierailimme Santtu Vekkelin kanssa YLE Prisman ruokainho-jaksossa.

Napostelun lomassa rupattelimme hyönteistalouden tilasta Suomessa sekä ötökkäruuan roolista muuttuvassa ruokakulttuurissa. Haastattelupätkän ja juttukoosteen voi katsastaa MTV3:n sivuilta, ja koko jakso on nähtävissä Katsomossa. Semmosta!

Mikael Gabriel tutustui torakoihin Huomenta Suomi -studion lämpiössä.

Ruokahyönteiset sosiaalisena välineenä

Ruoka on muutakin kuin ravintoa. Sillä rakennetaan minäkuvaa ja määritellään millaista sosiaalista ryhmää ihminen edustaa. Mikä hyönteisten rooli tulee olemaan länsimaisessa ruokakulttuurissa ja mitä hyönteisten syönnillä halutaan viestiä? Näitä pohdittiin 11.1.  Bassoradiolla, kun Tiedejulkaisu Antroblogi.fi järjesti hyönteisillan osana Allegra Lab Helsingin #akateeminenvartti-tapahtumaa.

”Kuinka moni on maistanut aiemmin hyönteisiä?”(Kuva: Geannady Kurushin)

Aasiassa, useissa Afrikan maissa ja latinalaisessa Amerikassa hyönteiset kuuluvat normaaliin ruokavalioon, ja niiden merkitys paikallisissa kulttuureissa on sama kuin vaikkapa silakalla meidän ruokapöydässämme. Mutta mikä tulee olemaan hyönteisten rooli länsimaisessa ja erityisesti pohjoismaisessa ruokaketjussa?

Kulttuurinen logiikka määrittelee mitä ruokia saa syödä, miten niitä voi yhdistellä, milloin ruoka on likaista ja niin edelleen. Länsimaisessa ruokakulttuurissa ei ole totuttu näkemään hyönteisiä ruokana. Kohtaaminen hyönteisen kanssa pelottaa ja inhottaa. Miksi kukaan söisi mitään pelottavan inhottavaa?

Antroblogin toimittaja Ninnu Koskenalho vahtii sirkkojen kypsymistä. (Kuva: Geannady Kurushin)

Sosiaalisena olentona ihminen kuitenkin omaksuu helposti asioita. Yhteiskuntarakenteet ja ystäväpiirit jakavat ihmisiä ryhmiin, joilla on omia toimintamalleja. Yksi tapa luoda itsestä ennakkoluuloton ja edelläkäyvä kuva on ottaa haltuun eksoottisia trendejä näyttääkseen kuuluvansa tietynlaiseen yhteisöön. Parikymmentä vuotta sitten edelläkävijyyttä todistettiin syömällä sushia. Nyt se voisi olla vegetarismi ja seuraavaksi ötökät. Vaikka puhun edellämainituista ilmiöistä trendeinä, povaan kaikille pysyvää asemaa ruokakulttuurissamme.

Katja Uusihakalan ja Tuomas Tammiston Ruoan kulttuuri -kirjassa tarkastellaan ruokaan liittyvää symbolisesta näkökulmasta. Teoksen sanoittaneet antropologit olivat myös paikan päällä puhumassa kirjastaan.

Tilaisuudessa esiteltiin Katja Uusihakalan ja Tuomas Tammiston viime vuonna ilmestynyttä kirjaa Ruoan kulttuuri — Antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen.(Kuva: Geannady Kurushin)

Kuvat: Gennady Kurushin gkurushin.com

Vegaani, haasta itsesi

Hyönteisravinto asettaa kasvissyöjän periaatteet puntariin. Eettinen ja ekologinen raaka-aine kiehtoo, mutta sen eläinperäisyys tökkii.

Satokausiajattelu, valmiiden vegeruokien sujuva saatavuus ja erilaiset kasviskampanjat ovat saaneet kasvisruuan kulutuksen kukoistamaan ensi kertaa vuosikymmeniin. Maailmantuska ja muutoksenhalu saavat normikuluttajan kokeilemaan radikaalejakin elämäntapamuutoksia, kuten veganismia. Ja tämä on mahtavaa! Kannattaa kuitenkin laajentaa perspektiiviä ja oivaltaa, että eläinkunta tarjoaa muutakin kuin nuggetteja, makkaraa ja pihviä. Itse asiassa aika paljon muutakin: tunnetuista eliölajeista yli puolet on hyönteisiä.

Kovaksikeitetyimmät vegaanit eivät käytä edes hunajaa tai karmiinivärjättyjä (kirvapohjainen väriaine E120) elintarvikkeita vedoten niiden eläinperäisyyteen. Kunnioitan valintaa, jos se noudattaa yksilön omia eettisiä tai uskonnollisia arvoja. Pelkästään eläinsuojelullisiin syihin tarttuneena hyönteisten välttäminen kuulostaa tosin hurskastelulta, sillä me kaikki olemme jo hyönteissyöjiä.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan. Arvio perustuu Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n säädöksiin, kuinka paljon hyönteiskappaleita elintarvikkeet voivat sisältää. Kaikkia höntiäisiä on mahdoton poistaa ruuan valmistus- tai pakkausprosessissa. Eikä se olisi edes tarpeen ruokaturvallisuudenkaan kannalta.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan.

Esimerkkejä; makaronit ja nuudelit saavat pitää sisällään  alle 225 hyönteiskappaletta per 225 grammaa. Kaksi desiä rusinoita sen sijaan ei saa sisältää enempää kuin 35 banaanikärpäsen munaa.  Purkkiparsa kelpaa, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden. Näillä säännöillä pyritään ylläpitämään tiettyjä ruuan laatustandardeja. Kyseessä on luonnolliset ja väistämättömät lisäainekset, joilla ei ole vaikutusta kuluttajan terveyteen. Koko listan voi lukea viraston sivuilta.

Purkkiparsa kelpaa kaupan hyllylle, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden.

Veganismin muotoja on paljon, ja usein motiivit kasvissyöntiin liittyvät ekologisuuteen ja eläinten oikeuksiin. Eläintuotannon perimmäiset ongelmakohdat kääntyvätkin päälaelleen, kun puhutaan hyönteisfarmauksesta. Alla pari yleisintä aprikointia aiheesta.

Miksi emme syö eläinten rehuksi kasvatettavaa viljaa tai soijaa?

Hyönteiset syövät mitä tahansa orgaanista rehua. Hyönteisfarmi voi kuluttaa maatalouden sivuvirtaa tai vaikkapa kompostiainesta. Niille ei siis tarvitse erikseen kasvattaa rehua, kaataa sademetsiä tai rahdata ravintoa toiselta puolen maapalloa, kuten soijaravitulle siipikarjallemme. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden rehuhyötysuhde on jopa 12 kertaa tehokkaampi kuin nautakarjalla.

Tuotantoeläin kärsii aina ja liha on murha

Aivan totta! Kaikki elollinen reagoi kipuun, jopa kasvit. Tämänhetkisten tutkimusten valossa hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja, ja niiden fysiologiset ominaisuudet poikkeavat täysin verrattuna nisäkkäisiin tai lintuihin. Siksi höntiäisten vastuullinen tehotuotanto on helppoa. Kasvatusolosuhteet ovat hyvin lähellä ötököiden luonnonvaraista kasvuympäristöä ja teurastaminen tapahtuu horrokseen vajoamisen kautta, pakastaen.  Jollain tasolla hyönteinenkin siis kärsii. Jos kuluttajan kasvissyönti perustuu buddhalaistyyppiseen luontosuhteeseen, niin ilman muuta tulee jättää hyönteiset hyödyntämättä.

Proteiinia saa muualtakin kuin hyönteisistä

Niin saa! Palkokasvit esimerkiksi ovat loistavia valkuaisaineen lähteitä. Hyönteisravinnon monipuolisuutta on silti vaikea päihittää. Wageningenin yliopiston laatiman ja FAO:n julkaiseman raportin mukaan yleisimmät ruokahyönteiset sisältävät paitsi ihmiselle välttämättömät aminohapot, myös kaikki vitamiinit ja hivenaineet joita tarvitsemme täysipainoiseen ravitsemukseen. B12-vitamiinit, monityydyttymättömät rasvahapot, rauta, sinkki, kalsium… kaikki samassa tehokkaassa paketissa.

Ole hereillä, ole entovege!

Hyönteistalouden faktat ovat aseistariisuvia. Siispä sinä vegaani, vegetaristi tai sellaiseksi pyrkivä: huomioi luonnon monimuotoisuus, pidä sitä yllä ja kokeile rohkeasti eläinkunnan ruohonjuuritason tarjontaa. Tee vegaanihaaste ja ole hereillä. Ole entovege!


Lähteet

Tarja ja Tero Torakka in memoriam

Hyönteiskokin pitkäaikaiset apurit, madagaskarintorakat Tarja ja Tero ovat poissa. Lähes neljän vuoden ikään ehtinyt parivaljakko menehtyi 12. joulukuuta, tyylilleen uskollisena, viihdeohjelman kuvauksissa.

Lukemattomia ötökkätapahtumia kiertäneet sympaattiset höntiäiset ihastuttivat kansaa edistäen hyönteismyönteisyyttä Suomessa ja ulkomailla, parantaen samalla torakoiden keljua mainetta.

Salamavalojen välkkeestä nauttinut Tero tuli tutuksi muun muassa aamutelevisioista, MTV Possesta ja Arto Nybergin vappushowsta. Kansainvälinen yleisökin tuli hurmattua eestiläisissä ja saksalaisissa lifestyle-julkaisuissa. Molemmat torakat tunnettiin ahkerina reissaajina. He riemastuttivat vekaroita ja varttunuttakin väkeä Vihtiä, Tamperetta ja Oulua myöden. Pariskunta osasi edustaa sulavasti niin demarinuorten kesäjuhlilla kuin Fotografiskan tähtikokkien kanssa.

Hisss, hisss, hissss – Tero Torakka

Snapchatissakin usein seikkailleet torakat saivat kosolti fanipostia, ja monet muistavat vieläkin helmikuisen jännitysnäytelmän Teron kadottua. Etsintätoimia johdettiin Teksasista, ja viikon kuluttua Tero löytyikin keräyspaperikorista.

Säyseä Tarja muistetaan hartaana viinin ystävänä, ja kerran hän viettikin kokonaisen viikonlopun kalliolaisen taidegallerian ikkunalaudalla nauttien ympäröivästä bohemiasta.

Fanien ja isäntäperheen lisäksi kaikkien aikojen superparia jäävät haikailemaan poismenoa edeltävänä viikonloppuna syntyneet 19 torakkataaperoa. Yllekirjoittanut juhlii poikueen syntymää ja muistelee Tarjaa ja Teroa lauantaina 17.12. heidän kantabaarissaan Brewdog Helsingissä, joka viettää samalla 2-vuotispäiväänsä. Saa liittyä.

Bugger King IV Ravintolapäivässä

Elokuussa 2015 kokeilimme Samuli Helavuon kanssa miten Ravintolapäivän konsepti toimisi hyönteistalouden sanoman siivittäjänä. Kuka tahansa voi milloin tahansa perustaa väliaikaisen ruokakojun minne tahansa, ja Ravintolapäivän kantava ajatus on ollut koota innokkaita kotikokkeja kestitsemään ihmisiä tiettyinä päivinä neljästi vuodessa.

Nimesimme kojumme Bugger Kingiksi ja pystytimme sen Helsingin Vanhaan kirkkopuistoon, eli Ruttopuistoon. Kunnianhimoinen kolmen vaihtoehdon ruokalistamme osoittautui melkoiseksi haasteeksi, sillä innokkaat ötökkäruuan ystävät olivat muodostaneet 10-metrisen jonon kioskillemme jo ennen kuin saimme tavaroitamme purettua.

ravpaiv
Ravintolapäivä 16.8.2015

Marraskuun 2015 Ravintolapäivänä Bugger King vaikutti Varustelekalla ja helmikuussa 2016 galleria Ruplassa. Nyt toukokuussa palasimme Ruttopuistoon tehokkaammalla menulla ja tuplatulla miehistöllä. Meidän lisäksi tiskin taakse tulivat hääräämään sirkkojen farmausjärjestelmiä valmistavan EntoCuben Otto ja Perttu.

 

Päivä alkoi verkkaisesti, mutta keskipäivää lähestyessä meininki vilkastui. Tasaisella pörinällä paahdoimme iltapäivään asti, kunnes viimeinen satsi ötököitä oli pannulla. Myyntiartikkelimme oli paputasku, eli riisikakulla tarjoiltu jäävuorisalaattiin kääritty papumuhennos, johon saattoi päätyä espoolaisia kotisirkkoja sekä töölöläisiä jättijauhomatoja. Hyönteisiähän ei toistaiseksi saa ihmisruuaksi myydä, joten höysteet ovat jokaisen henkilökohtainen valinta.

Kuva, jonka Kalle Heino (@kheino) julkaisi

Pelkästään Ruttopuistossa Ravintolapäivän kojuja oli yli sata, ja hiiligrillintuoksuinen tunnelma oli melkeinpä mannermainen. Kaiken kaikkiaan päivä oli mainio; keli helli ja kojulla kävi kuhina. Suuri osa asiakkaista löysi paikalle puskaradion välityksellä, ja sattumalta päätyneet ihmiset olivat ennakkoluulottomia ja jatkoivat matkaansa kokemusta rikkaampana.

Kesää kohti käydessä on tulossa vielä paljon ötökkämeininkiä ja -tapahtumia. Pysy kanavalla!

Arto Nybergin vieraana

Noin kolmen hyönteisbaarin tai -luennon viikkotahdilla edennyt ötökkävuosi on näkynyt myös mediassa; lähinnä internetissä, erikoisalojen lehdissä, radiossa ja television teemaohjelmissa, kuten  YLE Battlessa.

Vilkkaan ötökkäkevään keskelle napsahti kuitenkin yllättävä sähköposti. Tuttavallisista henkilöhaastatteluista tunnettu toimittaja Arto Nyberg halusi haastatella hyönteiskokkia ja kysellä alan kuulumisia.

Kuva: Liisa Akimof / YLE

Rupattelimme Nybergin kanssa hyönteistaloudesta ilmiönä sekä henkilökohtaisista motiiveistani levittää hyönteissyönnin sanomaa. Kaiken kaikkiaan rentouttava tapa päättää liki helteiseksi yltynyt vappuviikonloppu.

Ohjelma on nähtävissä vielä reilun viikon verran YLE Areenassa. Muina vieraina snookertähti Robin Hull ja 30-vuotista taiteilijan uraansa juhliva tanssitaiteilija Alpo Aaltokoski.

arto_01