Kaikki kirjoittajan Koiramies artikkelit

KIITOS JOPO 2012–2017

Viisivuotinen kumppani on poissa. Taivaan lahjana saamani valkoinen Jopo vaihtoi kysymättä omistajaa kesän ensimmäisellä viikolla.

Se oli lovea ensi silmäyksellä, kun hain hattutehdas Fredriksonin arpajaisista voittamani Jopon Herttoniemen pienteollisuusalueelta. Säädin satulan, kiristin pedaalit ja poljin Punavuoreen, jonne jopot kuuluvat.

Valkoinen Jopo (toinen vas.) ystävineen Koffin puistossa.

Kevyt poljento ja näppärät ulottuvuudet hurmasivat ajajan välittömästi, ja Joposta tuli pian tärkeä väline työ- ja vapaa-aikaan. Punavuoresta polkee Jopolla 24 minuuttia Maunulan muurahaiskeolle, 22 minuutia Mustikkamaan hepokattiniityille ja 96 minuuttia Kivenlahteen panimolle. Matka panimolta kotiin taasen kestää yli 120 minuuttia. Älä kysy miksi.

Ikinä Jopo ei pettänyt. Jos matka tyssäsi, se johtui kuljettajasta. Eräänä kesänä poljin Flinkkilän kesäjuhliin Sipooseen, mutta paluumatka tehtiin kuskin tilasta johtuen Tatun VW-tölkin tavaratilassa.

Kuormajuhtana valkoinen Jopo oli vertaansa vailla.

Jopo kuljetti kaikkea pariskunnista muuttolaatikoihin. Jopa hyönteiskokin mobiilikeittiö mahtui kätevästi tanakalle tarakalle. Mustekalat olivat kireinä, kun Jopolla vietiin raaka-aineita vuoden 2014 Helsinki Night Market -tapahtumaan, jossa ruokittiin 3500 ötökännälkäistä kansalaista.

Valkoinen Jopo ei säästynyt Nastamuumion kostolta.

Kesällä 2013 Jopo joutui viettämään viikonlopun Narinkkatorin pyörätelineessä. Olin varma, etten enää näe kulkinettani, sillä Jopon lajitoverit hallitsivat tuolloin anastustilastojen kärkeä. Vastoin kaikkia oddseja, palatessani Jopo oli niillä sijoillaan ja ohjaustankoon oli ilmestynyt kutsu jopojen kokoontumisajoihin Linnanmäelle.

Valkoinen Jopo viettikin sittemmin pitkiä aikoja Rautatieasemalla, Narinkkatorilla ja muissa kelmien suosimissa kohteissa. 2015 Jopo jäi Länsisataman parkkipaikalle pitkäksi viikonlopuksi. Ikinä rakas kumijalka ei lähtenyt vorojen matkaan, kunnes viime viikolla oman kotioven edestä. Lukittuna huolettomasti vain potkulukon varaan. Aikansa kutakin. Toivon Jopolle huolehtivaa omistajaa sekä pitkiä kilometrejä.

RIP ja KIITOS.

Valkoinen Jopo 2012–2017

Huomenta Suomi!

Vuodesta 1989 asti TV-ruuduissa pyörinyt MTV3:n Huomenta Suomi -aamuohjelma uudistui 9.1.2017 ja minulla oli kunnia päästä ensimmäisen jakson vieraaksi kestitsemään juontajapari Joanna Kuvajaa, Ivan Puopoloa ja studiokoira Siniä.

Aamupalaan sisältyi sirkkajauheesta leivottuja sämpylöitä, kuhnurintoukkia, mopanetoukkia sekä luonnonjugurttia myslillä ja EntoCuben kotisirkoilla. Etenkin Joanna suhtautui tarjoiluihin varauksella, mutta ensipuraisun jälkeen lusikoikin kuppinsa tarkasti tyhjäksi.

Ketä meitä oli, Ivan Puopolo, Joanna Kuvaja sekä Antti Luusuaniemi ainakin.

Ivanille ötökkäteema on tuttu jo parin vuoden takaa, kun vierailimme Santtu Vekkelin kanssa YLE Prisman ruokainho-jaksossa.

Napostelun lomassa rupattelimme hyönteistalouden tilasta Suomessa sekä ötökkäruuan roolista muuttuvassa ruokakulttuurissa. Haastattelupätkän ja juttukoosteen voi katsastaa MTV3:n sivuilta, ja koko jakso on nähtävissä Katsomossa. Semmosta!

Mikael Gabriel tutustui torakoihin Huomenta Suomi -studion lämpiössä.

Vegaani, haasta itsesi

Hyönteisravinto asettaa kasvissyöjän periaatteet puntariin. Eettinen ja ekologinen raaka-aine kiehtoo, mutta sen eläinperäisyys tökkii.

Satokausiajattelu, valmiiden vegeruokien sujuva saatavuus ja erilaiset kasviskampanjat ovat saaneet kasvisruuan kulutuksen kukoistamaan ensi kertaa vuosikymmeniin. Maailmantuska ja muutoksenhalu saavat normikuluttajan kokeilemaan radikaalejakin elämäntapamuutoksia, kuten veganismia. Ja tämä on mahtavaa! Kannattaa kuitenkin laajentaa perspektiiviä ja oivaltaa, että eläinkunta tarjoaa muutakin kuin nuggetteja, makkaraa ja pihviä. Itse asiassa aika paljon muutakin: tunnetuista eliölajeista yli puolet on hyönteisiä.

Kovaksikeitetyimmät vegaanit eivät käytä edes hunajaa tai karmiinivärjättyjä (kirvapohjainen väriaine E120) elintarvikkeita vedoten niiden eläinperäisyyteen. Kunnioitan valintaa, jos se noudattaa yksilön omia eettisiä tai uskonnollisia arvoja. Pelkästään eläinsuojelullisiin syihin tarttuneena hyönteisten välttäminen kuulostaa tosin hurskastelulta, sillä me kaikki olemme jo hyönteissyöjiä.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan. Arvio perustuu Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n säädöksiin, kuinka paljon hyönteiskappaleita elintarvikkeet voivat sisältää. Kaikkia höntiäisiä on mahdoton poistaa ruuan valmistus- tai pakkausprosessissa. Eikä se olisi edes tarpeen ruokaturvallisuudenkaan kannalta.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan.

Esimerkkejä; makaronit ja nuudelit saavat pitää sisällään  alle 225 hyönteiskappaletta per 225 grammaa. Kaksi desiä rusinoita sen sijaan ei saa sisältää enempää kuin 35 banaanikärpäsen munaa.  Purkkiparsa kelpaa, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden. Näillä säännöillä pyritään ylläpitämään tiettyjä ruuan laatustandardeja. Kyseessä on luonnolliset ja väistämättömät lisäainekset, joilla ei ole vaikutusta kuluttajan terveyteen. Koko listan voi lukea viraston sivuilta.

Purkkiparsa kelpaa kaupan hyllylle, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden.

Veganismin muotoja on paljon, ja usein motiivit kasvissyöntiin liittyvät ekologisuuteen ja eläinten oikeuksiin. Eläintuotannon perimmäiset ongelmakohdat kääntyvätkin päälaelleen, kun puhutaan hyönteisfarmauksesta. Alla pari yleisintä aprikointia aiheesta.

Miksi emme syö eläinten rehuksi kasvatettavaa viljaa tai soijaa?

Hyönteiset syövät mitä tahansa orgaanista rehua. Hyönteisfarmi voi kuluttaa maatalouden sivuvirtaa tai vaikkapa kompostiainesta. Niille ei siis tarvitse erikseen kasvattaa rehua, kaataa sademetsiä tai rahdata ravintoa toiselta puolen maapalloa, kuten soijaravitulle siipikarjallemme. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden rehuhyötysuhde on jopa 12 kertaa tehokkaampi kuin nautakarjalla.

Tuotantoeläin kärsii aina ja liha on murha

Aivan totta! Kaikki elollinen reagoi kipuun, jopa kasvit. Tämänhetkisten tutkimusten valossa hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja, ja niiden fysiologiset ominaisuudet poikkeavat täysin verrattuna nisäkkäisiin tai lintuihin. Siksi höntiäisten vastuullinen tehotuotanto on helppoa. Kasvatusolosuhteet ovat hyvin lähellä ötököiden luonnonvaraista kasvuympäristöä ja teurastaminen tapahtuu horrokseen vajoamisen kautta, pakastaen.  Jollain tasolla hyönteinenkin siis kärsii. Jos kuluttajan kasvissyönti perustuu buddhalaistyyppiseen luontosuhteeseen, niin ilman muuta tulee jättää hyönteiset hyödyntämättä.

Proteiinia saa muualtakin kuin hyönteisistä

Niin saa! Palkokasvit esimerkiksi ovat loistavia valkuaisaineen lähteitä. Hyönteisravinnon monipuolisuutta on silti vaikea päihittää. Wageningenin yliopiston laatiman ja FAO:n julkaiseman raportin mukaan yleisimmät ruokahyönteiset sisältävät paitsi ihmiselle välttämättömät aminohapot, myös kaikki vitamiinit ja hivenaineet joita tarvitsemme täysipainoiseen ravitsemukseen. B12-vitamiinit, monityydyttymättömät rasvahapot, rauta, sinkki, kalsium… kaikki samassa tehokkaassa paketissa.

Ole hereillä, ole entovege!

Hyönteistalouden faktat ovat aseistariisuvia. Siispä sinä vegaani, vegetaristi tai sellaiseksi pyrkivä: huomioi luonnon monimuotoisuus, pidä sitä yllä ja kokeile rohkeasti eläinkunnan ruohonjuuritason tarjontaa. Tee vegaanihaaste ja ole hereillä. Ole entovege!


Lähteet

Tarja ja Tero Torakka in memoriam

Hyönteiskokin pitkäaikaiset apurit, madagaskarintorakat Tarja ja Tero ovat poissa. Lähes neljän vuoden ikään ehtinyt parivaljakko menehtyi 12. joulukuuta, tyylilleen uskollisena, viihdeohjelman kuvauksissa.

Lukemattomia ötökkätapahtumia kiertäneet sympaattiset höntiäiset ihastuttivat kansaa edistäen hyönteismyönteisyyttä Suomessa ja ulkomailla, parantaen samalla torakoiden keljua mainetta.

Salamavalojen välkkeestä nauttinut Tero tuli tutuksi muun muassa aamutelevisioista, MTV Possesta ja Arto Nybergin vappushowsta. Kansainvälinen yleisökin tuli hurmattua eestiläisissä ja saksalaisissa lifestyle-julkaisuissa. Molemmat torakat tunnettiin ahkerina reissaajina. He riemastuttivat vekaroita ja varttunuttakin väkeä Vihtiä, Tamperetta ja Oulua myöden. Pariskunta osasi edustaa sulavasti niin demarinuorten kesäjuhlilla kuin Fotografiskan tähtikokkien kanssa.

Hisss, hisss, hissss – Tero Torakka

Snapchatissakin usein seikkailleet torakat saivat kosolti fanipostia, ja monet muistavat vieläkin helmikuisen jännitysnäytelmän Teron kadottua. Etsintätoimia johdettiin Teksasista, ja viikon kuluttua Tero löytyikin keräyspaperikorista.

Säyseä Tarja muistetaan hartaana viinin ystävänä, ja kerran hän viettikin kokonaisen viikonlopun kalliolaisen taidegallerian ikkunalaudalla nauttien ympäröivästä bohemiasta.

Fanien ja isäntäperheen lisäksi kaikkien aikojen superparia jäävät haikailemaan poismenoa edeltävänä viikonloppuna syntyneet 19 torakkataaperoa. Yllekirjoittanut juhlii poikueen syntymää ja muistelee Tarjaa ja Teroa lauantaina 17.12. heidän kantabaarissaan Brewdog Helsingissä, joka viettää samalla 2-vuotispäiväänsä. Saa liittyä.

Bugger King IV Ravintolapäivässä

Elokuussa 2015 kokeilimme Samuli Helavuon kanssa miten Ravintolapäivän konsepti toimisi hyönteistalouden sanoman siivittäjänä. Kuka tahansa voi milloin tahansa perustaa väliaikaisen ruokakojun minne tahansa, ja Ravintolapäivän kantava ajatus on ollut koota innokkaita kotikokkeja kestitsemään ihmisiä tiettyinä päivinä neljästi vuodessa.

Nimesimme kojumme Bugger Kingiksi ja pystytimme sen Helsingin Vanhaan kirkkopuistoon, eli Ruttopuistoon. Kunnianhimoinen kolmen vaihtoehdon ruokalistamme osoittautui melkoiseksi haasteeksi, sillä innokkaat ötökkäruuan ystävät olivat muodostaneet 10-metrisen jonon kioskillemme jo ennen kuin saimme tavaroitamme purettua.

ravpaiv
Ravintolapäivä 16.8.2015

Marraskuun 2015 Ravintolapäivänä Bugger King vaikutti Varustelekalla ja helmikuussa 2016 galleria Ruplassa. Nyt toukokuussa palasimme Ruttopuistoon tehokkaammalla menulla ja tuplatulla miehistöllä. Meidän lisäksi tiskin taakse tulivat hääräämään sirkkojen farmausjärjestelmiä valmistavan EntoCuben Otto ja Perttu.

 

Päivä alkoi verkkaisesti, mutta keskipäivää lähestyessä meininki vilkastui. Tasaisella pörinällä paahdoimme iltapäivään asti, kunnes viimeinen satsi ötököitä oli pannulla. Myyntiartikkelimme oli paputasku, eli riisikakulla tarjoiltu jäävuorisalaattiin kääritty papumuhennos, johon saattoi päätyä espoolaisia kotisirkkoja sekä töölöläisiä jättijauhomatoja. Hyönteisiähän ei toistaiseksi saa ihmisruuaksi myydä, joten höysteet ovat jokaisen henkilökohtainen valinta.

Kuva, jonka Kalle Heino (@kheino) julkaisi

Pelkästään Ruttopuistossa Ravintolapäivän kojuja oli yli sata, ja hiiligrillintuoksuinen tunnelma oli melkeinpä mannermainen. Kaiken kaikkiaan päivä oli mainio; keli helli ja kojulla kävi kuhina. Suuri osa asiakkaista löysi paikalle puskaradion välityksellä, ja sattumalta päätyneet ihmiset olivat ennakkoluulottomia ja jatkoivat matkaansa kokemusta rikkaampana.

Kesää kohti käydessä on tulossa vielä paljon ötökkämeininkiä ja -tapahtumia. Pysy kanavalla!

Arto Nybergin vieraana

Noin kolmen hyönteisbaarin tai -luennon viikkotahdilla edennyt ötökkävuosi on näkynyt myös mediassa; lähinnä internetissä, erikoisalojen lehdissä, radiossa ja television teemaohjelmissa, kuten  YLE Battlessa.

Vilkkaan ötökkäkevään keskelle napsahti kuitenkin yllättävä sähköposti. Tuttavallisista henkilöhaastatteluista tunnettu toimittaja Arto Nyberg halusi haastatella hyönteiskokkia ja kysellä alan kuulumisia.

Kuva: Liisa Akimof / YLE

Rupattelimme Nybergin kanssa hyönteistaloudesta ilmiönä sekä henkilökohtaisista motiiveistani levittää hyönteissyönnin sanomaa. Kaiken kaikkiaan rentouttava tapa päättää liki helteiseksi yltynyt vappuviikonloppu.

Ohjelma on nähtävissä vielä reilun viikon verran YLE Areenassa. Muina vieraina snookertähti Robin Hull ja 30-vuotista taiteilijan uraansa juhliva tanssitaiteilija Alpo Aaltokoski.

arto_01

Pöperöä ja salaliittoja

Villeistä raaka-aineista ja lähituotannosta intonsa ammentava ruotsalainen kokki, Paul Svensson, on länsinaapurissa tunnettu raikkaista ideoistaan ja ensiluokkaisesta ruuasta. Miekkonen on Fotografiskan ravintolan keittiömestari, ja tekee paraikaa Food Conspiracy -dokumenttisarjaa tulevaisuuden ravitsemusratkaisuista.

Viime keskiviikkona Svensson järjesti projektiinsa liittyvän päiväseminaarin Tukholmassa, johon osallistui alan tutkijoita ja tekijöitä ympäri Eurooppaa. Oma presentaationi käsitteli hyönteisten hyödyntämistä koti- ja ravintolaruuassa pohjoisilla leveysasteilla.

Yleisö pääsi maistamaan fritattuja porvoolaisen Sirisee-farmin kotisirkkoja, torakoiden keittolientä sekä jäämurskassa jäähdytettyjä, fenkolilla ja suolalla höystettyjä eläviä jauhomatoja.

Seminaari oli inspiroiva, ja mieleenpainuvimpia luentoja oli Douglas McMasterin tarina maailman ensimmäisen zero-waste-ravintolan, Silon, syntymisestä Brightoniin. Douglas toi Tukholmaan pussillisen kompostimultaa, jossa kasvatetut porkkanat maistuivat jännittävästi viskikolalta. Kompostikasvatuksen ansiona on jokaisen kasvatuserän erilainen maku, riippuen mitä multaan on kompostoitu. Pätevä syy käydä Brightonissa!

Hyönteiskokin vieressä hymyilevä Paul on utelias kokeilemaan uusia raaka-aineita ja osaa etevästi soveltaa niitä erilaisiin ruokalajeihin. Suomalaisille Svensson on tuttu tv:stä, ja alunperin tutustuinkin sälliin hyönteiskonsultaation puitteissa erästä lifestyle-ohjelmaa varten, jonka hedelmänä syntyivät Paulin hyönteisreseptit Strömsöhön.

Artikkelin pääkuvassa Stefan Erikssonin superlokalt-annos, jossa maa-artisokkaa, linssejä, lupiineja, krysanteemia ja vad som inte!

Ötökkäbaari Tixissä

Myönnän, että pienellä varauksella ja vilpittömän ennakkoluuloisena istuin perjantaina kohti Vantaata tuksuttavassa I-junassa. Tuumailin, että mitähän siitäkin tulee, kun auringon ja salakuljetetun viinaksen juovuttamat festarisekoilijat häröilevät kohta ötökkäpannujeni ympärillä. Yritä niille kertoa hyönteisten rasvahapoista.

Tikkurila Festivaali oli nimittäin tilannut ötökkäbaarin tuomaan lisätarjontaa festarimuonitukseen, ja Gimme Ya Walletin toimeksiannosta pakkasin mobiilikeittiöni laukkuun ja suuntasin Vantaan sydämeen. Jumaliste kuinka väärässä olinkaan tapahtuman luonteesta; tunnelma oli mahtavan positiivinen ja järjestelyt ykkösluokkaa. Festari taisi tehdä yleisöennätyksenkin, joten jatkoa on toivottavasti tulossa.

Kuva, jonka @annajaellit julkaisi

Juridisista syistä ötökkäbaari piti sijoittaa yritysvieraille varatulle alueelle, jotta homma voisi toimia yksityistilaisuuden nimissä. Kaikki kunnia kuitenkin Vantaan terveydensuojeluviranomaisille, jotka olivat ötökkäbaarin puolella ja omalta osaltaan pystyivät ohjeistamaan kuinka toimia, jotta pysymme pykälien puitteissa.

Toistaiseksihan uuselintarvikelaki jarruttaa kaikenlaista ihmiskuluttajille suunnattua ruokahyönteistoimintaa, mutta viranomaiset ovat onneksi hyvien puolella ja tekevät voitavansa.

Ihanien festariemäntien avustuksella julistin viikonlopun aikana hyönteisevankeliumia usealle sadalle innosta pinkeälle ja kiinnostuneelle kävijälle. Kahden viisituntisen ötökkänäytöksen aikana haihtui pari kiloa paahdettuja kulkusirkkoja ja niiden kera 800 grammaa suklaata.

Kuva, jonka Lotta W (@lottawin) julkaisi

Nautin aivan järjettömästi tämänkaltaisten tempausten järjestämisestä, varsinkin kun yleisönä on todella monenkirjavaa väkeä. Suomalaiset suhtautuvat ruokahyönteisiin todella avoimella asenteella, ja lyhyen hissipuheen jälkeen kainommatkin kehtaavat tutustua lähitulevaisuuden elintarvikeuutuuksiin. Tempausten ajatuksena onkin ylläpitää pöhinää, jotta aihe on tuttu ja myönteinen, kun ötökät parin vuoden päästä marketteihin surahtavat.

Valokuvia en valitettavasti kerennyt pannun takaa näpsiä, joten linkitän tähän pari kävijöiden näkökulmasta laukaistua Instagram-otosta. Artikkelin pääkuva on © Tikkurila Festivaali.

Mitäs muuta. Apulannan ehdin paitsi kuulla, myös nähdä. Viikonlopun korkealentoisin kokemus oli puukiukaalle heitetyt löylyt 50 metrin korkeudessa. Toinen korkealle kohonnut asia oli sääpallon kokoinen WC-opaste Tiksin asemalla, mutta se on ihan eri juttu se.

Bloggaajien tunnelmia festareilta ja ötökkäbaarista

Ninan tunnetila
My Project Is Me
Kotilieden Himahella-blogi
Makuja.fi

Haavi auki, sirkat kiinni

Marraskuun ensirännän myötä on ollut mukava miettiä ensi kesän pörinöitä.

Taannoin YLE Turulle antamani haastattelu poiki kysymyksiä Suomen luonnonvaraisista hyönteisistä ja niiden syömäkelpoisuudesta. Hauskaa, että aihe kiinnostaa. Luonnonvaraisia syötäviä hyönteisiä löytyy härmästä montakin lajia, mutta vatsaansa niillä ei hevin täytä.

Suomesta löytyy n. 25000 hyönteislajia,
mutta yhdenkään syömäkelpoisuutta ei ole tutkittu.

Itse keräilen kesäisin jonkin verran villejä höntiäisiä, lähinnä kesäkeittiön kuriositeetiksi. Ulkohyönteisten kausi on muutenkin varsin lyhyt, joten valvottu sisäkasvatus rivakasti lisääntyvillä lajeilla on meidän leveysasteillamme ainoa järkevä tuotantotapa, jos mielii tuottaa ruokahyönteisiä tehokkaasti.

Villisirkka hyppysissä

Villeistä hyönteisistä ehkä helpoimmin kerättäviä ovat heinäsirkat. Aurinkoisella säällä kun löytää vilkkaan niityn, voi haaviin saada useita satoja grammoja ötököitä parissa tunnissa. Yöperhosten ja erilaisten kuoriaisten sekä ampiaisten toukat ovat myös hyvää ravintoa, jos kyseisiä otuksia sattuu jostakin mökkisokkelin alta löytämään. Muurahaisistamme ainakin kekomuurahaiset ovat syötäviä.

Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.
Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.

Kuten sienestäessä, laji- ja maaperätuntemus on tärkeää hyönteisiä poimiessa. Sekä tietysti luonnossakulkijan etiikka, ettei häiritse rauhoitettuja lajeja, tuhoa muurahaispesiä jne. Jotkut hyönteiset voivat kantaa tauteja, joten haaskoja syövät ja epämääräisillä paikoilla kasvavat ötökät kannattaa tietysti jättää sikseen.

Tunne lajit ja maaperä. Älä poimi
rauhoitettuja hyönteisiä
äläkä riko muurahaiskekoja.

Kotimaisten hyönteissyöntipiirien grand-old-lady Lena Huldén on luonut hyvän, hyönteisen ulkomuotoon perustuvan, nyrkkisäännön luonnosta poimittujen hyönteisten arviointiin.

Jos ötökkä on tavattoman karvainen
tai kirkkaan värinen, älä syö sitä.
– Lena Huldén, hyönteistutkija

Kesäherkkuja saa myös makeansuloisista mehiläisentoukista. Jos tuttavapiirissä on mehiläishoitajia, kannattaa ehdottomasti kysyä maistiaisia. Kuhnurintoukkia poistetaan kennoista osana mehiläistenhoitoa, joten niiden päätyminen hyötykäyttöön on vain suotavaa. Vinkkejä voi hakea vaikka Suomen Mehiläishoitajain Liiton blogista.

Muurahaisten munitus oli
tärkeä lisäelinkeino sotien aikana ja
1950-luvulla.

Tätä ette tienneet: Suomessa on tehty hyönteisillä ravintobisnestä jo 1950-luvulla. Tässä linkki Viikin vihreän kampuksen opiskelijoiden ylläpitämän popup-ravintola Ötökän Facebook-sivulle muurahaisten munituslaania käsittelevään postaukseen. Laani löytyy Hukkavuoren retkeilypolulta Pohja-Lankilasta.

Muurahaisten munituslaani Etelä-Karjalassa.

Keväällä tätä artikkelia voisikin laajentaa muihin niveljalkaisiin ja perehtyä keittiövinkkelistä vaikka lehtokotiloiden hyödyntämiseen.

Pii Poo valloitti etelän

Jos LEGO-Suomen jakaa kahtia, niin itää hallitsee Aavaharjun klaani Imatralla mainioine tapahtumineen ja palikkanähtävyyksineen. Lännen palikkaskeneä isännöi Pii Poo – niin ikään perhevoimin pyörivä – LEGOihin erikoistunut lelukauppa. Pii Poo sijaitsee Etelä-Pohjanmaan sydämessä, Kurikan ja Seinäjoen välissä Ilmajoella.

Länsi-Suomessa jo useana vuonna mainetta niittänyt rakennustapahtuma siirtyi tänä vuonna etelään, Vantaan Energia -areenalle. Puitteet olivat komeat eivätkä missään nimessä ylimitoitetut. Lauantain jonot yllättivät niin tapahtumavieraat kuin järjestäjätkin, ja pysäköintialueelle ulottuvista jonoista olisi voinut luulla, että jossain jaetaan ilmaisia muovisankoja.

Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentajilla riitti palikkavalikoimaa.
Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentajilla riitti palikkavalikoimaa.

Tapahtuman Facebook-seinän perusteella ärtyneitäkin jonottajia löytyi, mutta ylimalkaan tunnelma oli myönteisen innostunut jahka kaikki pääsivät peremmälle. Ensi vuonna järjestäjät varmasti osaavatkin huomioida yleisön vireyden.

Lauantain ohjelmaan kuului Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentamista sekä palikka-aktiivien näyttelytöiden hämmästelyä. Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin nurkkauksessa sai osallistua valtavan ja valkoisen palikkapalatsin rakentamiseen, ja pääkaupunkiseudun kirjastot esittelivät 3D-tulostettuja, LEGO-yhteensopivia robottirakennelmiaan. Nähtävää oli valtavasti!

Classic Brick Albums -näyttely oli kasvanut muutamalla taululla sitten Imatran Leiki Legoilla -tapahtuman ja Model Expon jälkeen.
Classic Brick Albums -näyttely oli kasvanut muutamalla taululla sitten Imatran Leiki Legoilla -tapahtuman ja Model Expon jälkeen.

Imatralla ja Helsingin ModelExpossa kiertänyt oma Classic Brick Albums -levynkansinäyttelyni oli myös Vantaalla esillä ja viihdytti ainakin 70–80-lukujen Suomi-rockin parissa varttunutta väkeä.

Kaiken kaikkiaan Pii Poon tapahtuma oli mahtavan hyväntuulinen kooste palikkapiirien tuttavia, siviilielämän ystäviä ja hallin täydeltä lahjakkuutta, lapsen riemua, AFOL:eita ja NPU:ta.

Seuraava merkittävä palikkatapahtuma ajoittuu ensi helmikuulle. Viikonloppuna 21.–22. 2015 Ismo Awis Aavaharju porukoineen tekee Imatran kylpylän monitoimihallista palikka-areenan.