Hullu hyönteiskesä

Tammikuussa toivoin Twitterissä, että 2014 tulisi olemaan merkittävä vuosi entomofagian tunnettavuuden suhteen.  Nyt lehtien putoillessa voi jo todeta, että maininki on hyvä. Jopa The Economist viskasi löylyä uuden teollisuudenalan – hyönteiselintarvikkeiden – puolesta julkaisemalla aiheesta videon otsikolla Why Eating Insects Makes Sense. Katso video YouTubessa.

Lämmin kesä helli hyönteisten ystävien kaikkia aisteja ja blogin päivitys on jäänyt hintsummalle kaiken hälinän keskellä. Tässäpä kuitenkin yhteenveto loppukesän ja syksyn kinkereistä täällä kotikulmilla.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa

_MG_9398Dodo ry:n Haarukanjälki-projekti pureutui globaaliin ruokajärjestelmään monelta kantilta, ja elokuun lopussa Pasilan vanhoilla veturitalleilla järjestettiin ruokahyönteistapahtuma, jossa sain ilokseni jakaa infoa ja kutitella vieraiden makuhermoja asiantuntijoiden ja asiasta kiinnostuneiden kanssa. Hyönteisilta oli osa Haarukanjäljen tapahtumasarjaa, jossa kesän aikana pohdittiin tulevaisuuden ravitsemushaasteita monesta vinkkelistä.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa -tapahtuman yhteenveto Haarukanjäljen sivuilla tämän linkin takana.

© Koiramies.fi
Haarukanjäljen hyönteisiltaan osallistui ilahduttavan paljon aiheesta kiinnostuneita kansalaisia.

Kuvia kaikille

Elämyspuuhamies Olli Laasasen organisoima letkeä valokuvaajien luentosarja Kuvia kaikille järjestettiin 24.–26.8.2014 Helsingin Kansalaistorille pystytetyssä Roskalavapaviljongissa. Kolmen päivän aikana eri aihepiireihin keskittyneet ammattilaiset ja harrastajat kertoivat suhteestaan valokuvaukseen. Oma souvini käsitteli luonnon lähivalokuvausta, ja mukana vaikuttivat myös elävät mallini, kummitussirkat Messi ja Kola. Ensi vuonna uudestaan!

Kuvia kaikille -tapahtuman yhteenveto Olli Laasasen blogissa tämän linkin takana.

© Olli Laasanen
Koiramies höpisee luonnon lähivalokuvauksesta Kuvia kaikille -tapahtumassa. Kuva © Olli Laasanen

Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii

Haarukanjäljen tapahtumassa tutustuin hyönteistalouden asiantuntijaan, motoroidulla turvalla varustettuun keksijä-yrittäjä Santtu Vekkeliin. Santun kanssa pidimme Maikkarin toimittajalle parin tunnin esitelmän aiheesta, josta esitettiin muutaman minuutin brunssihenkinen kooste.

Huomenta Suomen Ötökkää pöytään -jakso nähtävissä rajoitetun ajan Katsomo.fi-palvelussa.

Huomenta Suomi - Ötökkää pöytään

 

PS. Artikkelin pääkuvassa suosirkka trapetsilla, Nuuksion Mustalammella syyskuussa 2012 © Topi Kairenius

Jos luonto ei tule studioon…

Parittelevat kotkat tai vastaava tapaus olisi toki hienoa saada joskus muistikortille, mutta luontokuvauksen kevytsarjalaisena kriteerini onnistuneelle otokselle eivät ole niin ylevät. Tavoitteenani on yleensä vain ihan kiva sommitelma, siihen liittyvä nysväily sekä jokin tavanomaisesta luontokuvasta poikkeava yksityiskohta. Onnistun mielestäni kiitettävästi noin kerran kesässä. Tämän kesän myötäkäyminen tapahtui jo juhannusviikolla. Jos luonto ei tule studioon, täytyy studio viedä luontoon.

Taustaa

Heinäsirkan nymfi, Espoo 18.5.2014
Heinäsirkan toukka, Espoo 18.5.2014

Heinäsirkat ja hepokatit käyvät läpi osittaisen muodonmuutoksen. Niiden toukat eli nymfit eivät ole matomaisia ja aikuistuessaan ne skippaavat monille muille hyönteisille tyypillisen kotelovaiheen. Sirkkojen toukat ovat siis kuoriutuessaan järjettömän pieniä. Niitä on vaikeaa havaita ja miltei mahdotonta valokuvata ilman optisia apuvälineitä.

Tämän kesän toukista tein ensihavainnot toukokuun puolivälissä, ja ne aikuistuvat passelisti nyt heinäkuun puolivälissä, jolloin muutenkin kirmaisin kesäniityille punkkien syötäväksi.

Nymfi lemmikillä

Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014
Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014. Canon EOS 7D, EFS 18-135mm + 20 mm loitto. f/10, 1/250, ISO 800. Salama + taustalta oranssisuodatettu led-valaistus.

Yllä oleva kuva on tämä lempilaakini ja se syntyi puolivahingossa. Pötköttelin juhannussunnuntaina aamuyhdeksältä espoolaisella niityllä selaten kameran kortilta aamun aiempia otoksia kohmeisesta puuntuhooja-yökkösestä. Eri vaiheissaan pingahtelevat sirkkojen toukat liikennöivät ympärillä varsin vilkkaasti, ja yksi hypähti peltolemmikin lehdelle.

Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.
Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Katselimme toisiamme ja kiersin samalla Kenkon 20 mm loittorenkaan kameran rungon ja objektiivin väliin päästäkseni likemmäs ötökkää enempiä häiriköimättä. Tyrkkäilin myös yllättävän luotettavan lisävalonlähteeni, YongNuo 300 led-valaisimen, kohteen taakse. Tällöin toukka alkoi liikehtiä piiloon ja kiivetä kasvin vartta ylös. Olin tovin aloillani, ettei kohde äkkää karata paikalta.

Sirkat ovat siitä kiitollisia kuvattavia, että monesti ne jäävät lopulta poseeraamaan pitkäksikin aikaa jyvälle. Tämä yksilö osoitti ihailtavaa yhteistyökykyä ja sain lopulta kokeiltua tilannetta usealla eri aukolla, jotta sain taustalle kivan bokehin, joka muodostui valaisimen heijastinlevystä. Samalla säätelin ulkoisen salaman heijastamaan sopivaa lisävaloa pilviseen keliin.

Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.
Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.

Aukkosuhde f/16 osoittautui liioitellun pieneksi ja taustasta tuli melko kreisi. Lopulta f/10 toimi odotetusti kun löysin passelin kulman suhteessa taustan heijastuksiin.

Lopputulos ei ole mitenkään tyypillinen lajia esittelevä tai poikkeuksellisesta tilanteesta kertova luontokuva. Kohde on toki aidossa ympäristössään, mutta asetelmaa on ehditty pohtia ja rakentaa.  En pyrikään hyönteiskuvissani perinteisiin malleihin, vaan haen niihin usein jonkin luonnottoman kulman. Se pitää harrastuksen eloisana ja on – noh – ihan kivaa.

Lopuksi

Kuvan päähahmo oli tuolloin kesäkuussa melko pitkällä kehityksessään, käytännössä siipiä vaille aikuinen. Lajin pystyikin jo siinä kohtaa tunnistamaan nurmiheinäsirkaksi, joka on yksi yleisimmistä heinäsirkkalajeistamme. Kävin samaisella niityllä eilen, ja satunnaista sirkutusta oli jo kuultavissa. Koleasta alkukesästä johtuen kuumempia soidinkutsuja saanee vielä hetken vartoilla.

Kuka vapauttaisi ötökät?

Ylihuomenna Suomesta valitaan 13 edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ääneni singahtaa salamana sille rohkealle ja ennakkoluulottomalle meppiehdokkaalle, joka ymmärtää elintarviketeollisuuden tulevaisuuden olevan jalkojemme juuressa.

Keväällä 2013 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO kehotti länsimaita hyödyntämään hyönteisiä ihmisten ja eläinten ravinnonlähteenä. Tällä hetkellä ötökät luokitellaan EU:n pykälien mukaan uuselintarvikkeeksi. Meinaa sitä, ettei hyönteisiä saa tuottaa tai myydä ruuaksi, koska ”niiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997”.

Kyseessä on siis käytännössä uusi elintarviketeollisuuden toimiala. Jollain tulevalla mepillä – mieluiten useammalla – on nyt hyvä tilaisuus tarttua edistyksen viisariin ja takoa sillä tolkkua elintarvikepykäliin, jotka jarruttavat turvallista ja ekologista ravinnontuotantoa.

Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa.
Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa. © Koiramies

Ruokahyönteisten päästämiseen pannasta voi vaikuttaa myös valtiollisella tasolla. Tammikuussa 2014 Belgian elintarviketurvallisuudesta vastaava virasto hyväksyi 10 ihmisravinnoksi kelpaavaa hyönteislajia. Samankaltaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta haluan myös kotimaiseen byrokratiakenttään, mutta EU-pykäliä koskevien päätösten on lopulta lähdettävä parlamenttitasolta.

Yök, en syö

EU:n ulkopuolella yli 2 miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä osana päivittäistä ruokavaliotaan. Ötökät ovat ravinteikasta, terveellistä ja vähärasvaista ruokaa.

Proteiinia (g) Rasvaa (g) Hiilihydr. (mg) Kalsium (mg) Rautaa (mg)
Hepokatit 12,9 5,5 5,1 75,8 9,5
Sirkat (pienet) 20,6 6,1 3,9 35,2 5,0
Sirkat (suuret) 14,3 3,3 2,2 27,5 3,0
Kekomuurahaiset 13,9 3,5 2,9 47,8 5,7
Silkkiperhosen toukat 9,6 5,6 2,3 41,7 1,8
Vertailun vuoksi:
Naudanliha 27,4 5,0 0,01 3,5
Kala 28,5 1,0 0,03 1,0

Lähde: Jared Ostrem, John Van Dyk, Iowa State University

Hyönteisten kasvatuksesta syntyvät ympäristövaikutukset ovat mitättömiä verrattuna lihantuotantoon. Kilolla rehua saa tuotettua liki 10 kg ruokahyönteisiä. Ötökät eivät tarvitse laidunmaata, eivät navettoja – pieni hyönteisfarmi mahtuu vaikka vaatehuoneeseen.

Eikä siinä vielä kaikki: hyönteiset muuttavat kaiken niille syötetyn aineksen proteiiniksi ja toimivat niine hyvineen kuten biojätemyllyt. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden energia ei kulu ruumiin lämmittämiseen, joten niiden kasvuun tarvitaan merkittävästi vähemmän ravintoa kuin nisäkkäillä.

Myönnettäköön, että hyönteisten käyttö länsimaisten ihmisten ravintona tulee vaatimaan myös asenteellisia muutoksia juridiikan lisäksi. Hyvä alku olisikin vapauttaa ötökät siipikarja- ja kalateollisuuden rehuksi ja sitä kautta rikastuttamaan laajempaa elintarviketuotantoa.

Entä jos ötökät loppuvat kesken?

Kun puhun ötököistä, tarkoitan ylimalkaan kaikkia niveljalkaisia. Kyseessä on eläinkunnan suurin pääjakso, johon kuuluvat mm. äyriäiset, hämähäkkieläimet ja hyönteiset. Yli 85% maapallon eläimistä on niveljalkaisia. On arvioitu, että pelkästään hyönteisbiomassaa on yhtä ihmistä kohti 40 tonnia. Kaikki ötökät eivät toki ole syötäviä. Ruokahyönteisiä on listattu ”vain” hieman alle 2000 lajia, mutta nuo luvut antavat osviittaa siitä, millaisesta ravintokapasiteetista on kyse.

Vuosi 2014 tulee olemaan entomofagian yleistymisen kannalta merkittävä. Pinnan alla pöhisee jo kivasti. Belgian ohella Hollanti on pitkällä ruokahyönteisten tutkimuksessa. Tanskassa hyönteiskokeiluja on tehty keittiössä jo pitkään ja Suomen Turussakin kaavaillaan elintarvikkeiden buustausta ötökkäproteiinilla.

Kuka meppi olisi ötököiden äänitorvi Euroopan parlamentissa ja ajaisi EU:n kokoista ruohonjuuritason asiaa? Hyönteiset reippaasti vaan agendalle, eivät ne pure! Kovaa.

PS. Ötökät ovat hyviksiä. Tsekatkaa South China Morning Postin infografiikka jos ette usko.

Bug Appétit!

Vaihtoehtoiset raaka-aineet ja perinteisen ruokaympyrän ulkopuolelta tulevat ravinnonlähteet kiinnostelevat ihmisiä nykyään yli ruokavaliorajojen.

Viime perjantaina lystikäs ravitsemusterapeutti Leena Putkonen järjestikin kotonaan ötökkämaistiaiset, jonne hän kysyi minua jakamaan tietämystäni aiheesta ruokahyönteiset.

_MG_0581
Alhaalta myötäpäivään: kotimaassa kasvatettuja kaksitäpläsirkkoja, thaimaalaisia kutojamuurahaisia, hollantilaisia kulkusirkkoja, sekalaisia kuivattuja hyönteisiä sekä keskellä ruotsalaisia jauhomatoja.

Lisäksi pöytäseurueeseemme kuuluivat kokeilevan keittiön ystävä Silja, mehiläistenhoidon asiantuntija Mari Koistinen sekä Leenan kundikaveri Yves, joka muisteli syöneensä ötököitä lapsuudessaan Kuubassa.

_MG_0643

Alkuruuaksi viritimme Mindon tomaatti-bataattisopasta murkkuversion, eli jatkoimme sosetta thaimaalaisilla, kuivatuilla kutojamuurahaisilla. Sopan perusresepti on jo itsessään todella maukas, ja voimakkaita makuja sekoittaessa täytyy olla varovainen, ettei sotke liian monta hyvää asiaa keskenään. Murkut toimivatkin mainiosti sattumina, jolloin niiden maku ei sekoitu soppaan, vaan pamahtaa ikään kuin täsmäiskuna hyönteisen osuttua lusikalle.

_MG_0639
Tomaatti-bataattisose kutojamuurahaisilla

Pääruuaksi syntyi libanonilainen klassikkoannos mujadar. Mausteinen linssirisotto kruunattiin valkosipuliöljyssä pyöräytetyillä kaksitäpläsirkoilla. Sirkkojen umamihko ominaismaku pääsi oikeuksiinsa karamellisoitujen sipulien kanssa ja lopputulos oli herkullinen.

_MG_0620
Libanonilainen linssirisotto kaksitäpläsirkoilla

En ole järin harras kuivakakkujen ystävä, mutta Leenan valitsema banaaninen ja matoinen jälkkärileipä oli onnistunut sekoitus suolaista ja makeaa. Leivonnaisissa ruokahyönteiset voi toki jauhaa myös taikinaan, mutta tällä erää jätimme jauhiksemme rouhimatta.

_MG_0646
Banaanileipä jauhomadoilla

Tuhdin illallisen, viinikarahvillisen ja kölsch-lasillisten jälkeen päätimme käväistä vielä tukemassa kotimaista viskiteollisuutta Kyrönmaan matkailun edistämiskeskuksessa, joka on Kyrö Distillery -pientislaamon popup-saluuna Helsingin Kampissa. Suosittelen Kyrö Distilleryn tuotteita väkevästi kaikille rehtien makujen ja kekseliäiden juomasekoitusten ystäville.

Kaiken kaikkiaan ötökkäilta oli todella vänkä, kiitos verrattomalle emännälle ja kivalle seurueelle!

 

Pitsa ilman Muttia

Twitterin superkeittäjä Henri Alen sivistää meitä perjantaikokkeja tuittailemalla liki viikottain perusruokien reseptejä samalla opastaen, kuinka hommat tehdään oikein ja maukkaasti.

Alkuviikosta Alen veti kokinhatustaan ohjeen pizza biancaan – valkoiseen pitsaan. Siis pitsaan ilman tomaattikastiketta. Vänkää vaihtelua pitsaperjantaihimme.

Voimakkaiden juustojen yhdistelmä vahvistaa valkosipulisirkkojen makua entisestään.

Voimakkaiden juustojen yhdistelmä vahvistaa valkosipulisirkkojen makua entisestään.

Ohjeessa ollut musta oliivi tosin jäi vihreäksi, koska kuusivuotiaamme suosii vihreää. Ja sardellit/parmankinkun vaihdoin kaksitäpläsirkkoihin, koska… noh, ei ollut sardelleja saati kinkkua.

Tähän vuodenaikaan oikeastaan ainoa sirkkalaji, joita näillä leveysasteilla on saatavilla, on juurikin Gryllus bimaculatus, joita saa hyvin varustetuista eläinkaupoista elävinä tai pakasteina.

Tomaatiton pitsa itsessään on erittäin toimiva. Emmental-parmesaani-kombo vahvisti sirkkojen omintakeista makua, jotka olin käyttänyt öljyssä ja valkosipulissa ennen tarjoilua. Taikinan olisi sietänyt saada kohota kauemmin, mutta pitsakivi paistoi lätyn aivan passeliksi.

Näitä Alenin jokamiehen reseptejä ei löydy kuin miekkosen aikajanalta, joten laitoin tämänkertaisen muistiin tähän alle.

Henri Alenin alkuperäinen resepti:

Taikina

Täytteet

Vaiheet

Norjan-tuliainen

© Topi Kairenius

Tänään oli pitkänmatkalaisia kylässä, joten tein iltaseksi useamman pienen (Ø 25 cm) pitsan:

  • pekoni-aurajuusto
  • quorn-paprika
  • katkarapu-oliivi
  • jauhomato-voitonlaukkapesto

voitonlaukkaTuo viimeisin onkin erikoinen, sillä höysteenä käyttämäni pestopurkki tarttui mukaani tromssalaisen museon kaupasta viime kesänä. Seiersløk-kasville ei tahtonut löytyä edes suomennosta, mutta kasvin latinankielinen nimi Allium victorialis antoi osumia voitonlaukka-nimisestä sipulikasvista, joka ei kasva Suomessa lainkaan luonnonvaraisena. Merisuolalla ja oliiviöljyllä maustettu seos toimi varsin hyvin jauhomatojen kanssa, jotka olin käyttänyt pannulla hyvässä öljyssä ja valkosipulissa. Voimakkaat maut vaativat pohjalle miedon mozzarella-pedin, ja lopputulos oli sangen maukas pitsanlätty.

Jauhomato-voitonlaukkapesto, ruokajuomana australialainen Coopers Original Pale Ale.
Jauhomato-voitonlaukkapesto, menovetenä australialainen Coopers Original Pale Ale.

Sieni-sirkkapiiras

Sirkkapiirakka

Yllätyn joskus itsekin, kuinka suuri suolaisten piiraiden ystävä olenkaan. Kotona niitä tulee tehtyä vain harvemmin jos koskaan. Jouluaatto antoi hyvän syyn tehdä perustavanlaatuista juhla-apetta, ja nappasin tuolta netistä ensimmäisen vastaantulleen poropiirakkaohjeen, josta sovelsin oman sieni-sirkkapiirakkani.

Valitsin esikuvaksi poron sen tähden, että maultaan kenttäsirkoissa on samankaltaista riistan aromia.

© Topi Kairenius
Suurilta sirkoilta voi nyppiä siivet ja takaraajat pois.

Alkuvalmisteluina nypin sirkoilta siivet ja takaraajat pois, sillä jos hyönteisistä jotain jää hampaankoloon, niin ne ovat juurikin edellämainitut. Toki kuusijalkaiset ovat syötäviä kaikkine hyvineen, mutta nyt oli kyse juhla-ateriasta, eikä silloin lintsailla.

Ensimmäiset uunin tuulahdukset antoivat vihiä siitä, että juustotäytteenä olisi voinut käyttää jotain maukkaampaa laatua kuin mietoa kermajuustoa. Olin kuitenkin käyttänyt sirkat pannulla hyvinkin vahvassa valkosipulikylvyssä, joten luottavaisena odotin lopputulosta.

Aivan kelpo joulutarjonnan jatke piiraasta tuli. Persilja ja mustapippuri sopivassa suhteessa antavat paistokselle luonnetta.

© Topi Kairenius

Nupit kaakkoon ja sen yli

© Topi Kairenius

Olen valokuvannut hyönteisiä vuodesta 2009, ja nyt viiden kesän jälkeen pystyn jo melko hyvin arvioimaan omaa kehitystäni sillä saralla.

Ensimmäisenä kesänä riitti, että saan tarkkoja kuvia ja tarpeeksi läheltä. 2010 aloin hakea otoksiin säännönmukaisia kompositioita. Kolmantena kesänä pyrin löytämään hyönteiskohteistani inhimillisiä piirteitä hakemalla tilanteista muotokuvauksellisia asetelmia. 2012 tein kaikkia edellisiä, ja viime kesänä halusin jotakin vielä enemmän.

© Topi Kairenius

Kun kesälomasta viettää kolmanneksen ryömien ojassa tötterö ojossa ja toinen kolmannes vierähtää niitä tuhansia ruohonjuuritason ötökkäkuvia peratessa, niin alkaa lehtivihreä hieman tökkiä.

Mikrokosmoksesta huumantuneena aloin kokeilla mitä Photoshopista irtoaa. Puolivahingossa päädyin CS6-version tarjoamaan Photo lookup -toiminnon 2strip-suotimeen. Se antaa kuvaan technicolor-henkisen sävyn.  Oletustoiminnon antama tulos ei kuitenkaan anna säätövaraa, joten tutkiskelin alkuperäisen tekniikan periaatteita.

© Topi Kairenius

2strip-suodin perustuu Technicolorin ensimmäisestä versiosta paranneltuun värijärjestelmään, jota alettiin käyttää 1920-luvulla mustavalkofilmien jälkiväritykseen. Kahdesta negatiivista tehtiin mustavalkoinen positiivikopio matriisifilmeille, jotka värjättiin kemiallisesti syaaniksi ja magentaksi. Kun filmit liitettiin päällekkäin, matriisit muodostivat yhdessä värikuvan.  Lopputulosta voi melko helposti jäljitellä Photoshopin tasosekoittimilla, ks. alla oleva kuva.

Kuvasta kopioidaan uusi taso, ja molemmille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle syaani peittoväri ja toiselle magentaan taipuva punainen.
Kuvasta kopioidaan kaksi uutta tasoa, ja molemmille uusille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle sekoitetaan syaani peittoväri ja toiselle magenta/punainen.

Tortillat jauhiksilla

© Topi Kairenius

Meksikolaistyyppinen ateria on hyvä tapa tutustuttaa ipanat tavallista maustetumman ruuan pariin. Runsas kattaus syntyy melko sukkelasti, mutta ruokapöydässä viihtyy pitkään, kun tortillantäytteitä on monta sorttia.

© Topi Kairenius
Jauhomadot käytetään kuumassa öljyssä, jonka voi maustaa esim. valkosipulilla.

Quorn-kastikkeen lisäksi tänään oli tarjolla jauhopukin toukkia (Tenebrio molitor). Jauhopukki on lahopuissa viihtyvä kovakuoriainen, jonka toukat ovat hyvin energiapitoisia ja maukkaita, maultaan pähkinäisiä.

Meidän leveysasteillamme jauhomato on kenttäsirkan lisäksi suosituimpia ruokahyönteisiä niiden helpon kasvatettavuuden takia. Hyvin varustetut eläinkaupat toimittavat eläviä tai pakastettuja lemmikkien ruokahyönteisiä ympäri maan.

© Topi Kairenius
Tarjoiluehdotus