Aihearkisto: PALIKAT

Pii Poo valloitti etelän

Jos LEGO-Suomen jakaa kahtia, niin itää hallitsee Aavaharjun klaani Imatralla mainioine tapahtumineen ja palikkanähtävyyksineen. Lännen palikkaskeneä isännöi Pii Poo – niin ikään perhevoimin pyörivä – LEGOihin erikoistunut lelukauppa. Pii Poo sijaitsee Etelä-Pohjanmaan sydämessä, Kurikan ja Seinäjoen välissä Ilmajoella.

Länsi-Suomessa jo useana vuonna mainetta niittänyt rakennustapahtuma siirtyi tänä vuonna etelään, Vantaan Energia -areenalle. Puitteet olivat komeat eivätkä missään nimessä ylimitoitetut. Lauantain jonot yllättivät niin tapahtumavieraat kuin järjestäjätkin, ja pysäköintialueelle ulottuvista jonoista olisi voinut luulla, että jossain jaetaan ilmaisia muovisankoja.

Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentajilla riitti palikkavalikoimaa.
Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentajilla riitti palikkavalikoimaa.

Tapahtuman Facebook-seinän perusteella ärtyneitäkin jonottajia löytyi, mutta ylimalkaan tunnelma oli myönteisen innostunut jahka kaikki pääsivät peremmälle. Ensi vuonna järjestäjät varmasti osaavatkin huomioida yleisön vireyden.

Lauantain ohjelmaan kuului Suomen suurimman LEGO-kaupungin rakentamista sekä palikka-aktiivien näyttelytöiden hämmästelyä. Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin nurkkauksessa sai osallistua valtavan ja valkoisen palikkapalatsin rakentamiseen, ja pääkaupunkiseudun kirjastot esittelivät 3D-tulostettuja, LEGO-yhteensopivia robottirakennelmiaan. Nähtävää oli valtavasti!

Classic Brick Albums -näyttely oli kasvanut muutamalla taululla sitten Imatran Leiki Legoilla -tapahtuman ja Model Expon jälkeen.
Classic Brick Albums -näyttely oli kasvanut muutamalla taululla sitten Imatran Leiki Legoilla -tapahtuman ja Model Expon jälkeen.

Imatralla ja Helsingin ModelExpossa kiertänyt oma Classic Brick Albums -levynkansinäyttelyni oli myös Vantaalla esillä ja viihdytti ainakin 70–80-lukujen Suomi-rockin parissa varttunutta väkeä.

Kaiken kaikkiaan Pii Poon tapahtuma oli mahtavan hyväntuulinen kooste palikkapiirien tuttavia, siviilielämän ystäviä ja hallin täydeltä lahjakkuutta, lapsen riemua, AFOL:eita ja NPU:ta.

Seuraava merkittävä palikkatapahtuma ajoittuu ensi helmikuulle. Viikonloppuna 21.–22. 2015 Ismo Awis Aavaharju porukoineen tekee Imatran kylpylän monitoimihallista palikka-areenan.

Ilman ohjeita!

Tutustuin viime kevään ModelExpo-pienoismallimessuilla Palikkatakomo.org-yhdistyksen kundeihin ja sussuihin. Kyseessä on maanlaajuinen LEGO-harrastajien verkosto, jonka jäsenien kätten jälkeä on saattanut hämmästellä esimerkiksi Stockmannin näyteikkunassa jouluna 2013, yli 300 000 palikan edestä.

Leiki Legoilla

Palikkatakomon grand-old-man, Ismo Awis Aavaharju starttasi kevään järjestämällä varsinaisen spektaakkelin. Viime viikonloppuna Imatran kylpylän liikuntasali täyttyi isoista ja pienistä hahmoista sekä käsittämättömästä läjästä alkuperäisiä LEGO-palikoita. Aavaharjun Leiki Legoilla -tapahtuma keräsi lauantain ja sunnuntain aikana yli 1500 uteliasta hyrisemään hyvistä viboista ja osallistumaan talonrakennuskilpailuun.

Tavoitteena on saada harrastajat kaapista ulos.
– Ismo Awis Aavaharju

Leiki Legoilla
Kotimaisen saariston sävyissä toteutettu majakkaluoto on nimimerkin OskariN tekosia.

Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen palikkatakomolaisten monipuolinen luovuus. Yhdet rakentavat melkeinpä ärsyttävän kekseliäitä rakennelmia, joista voisi jokaisesta palikkaliitoksesta tokaista, että NPU (Nice Part Use). Toiset yhdistävät dioraamoihinsa tietokoneohjattua Mindstorms-robotiikkaa ja kolmannet keskittyvät tekemään laajan skaalan maisemia, joissa yhdistyvät erilaiset ympäristötekijät tropiikista tundraan.

Leiki Legoilla

Kun äimistelee Awiksen pienoismallia Imatrankoskesta, tajuaa ettei miekkosen unelma mini-Legolandin perustamisesta ole mitenkään mahdoton. Puolen miljoonan palikan teos on syntynyt koko perheen yhteistyönä, ja vitriini on kiertänyt ympäri Suomen. Seuraavan kerran koski on esillä ModelExpo 2014 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Samaan tilaisuuteen jatkaa Imatralta myös oma Classic Brick Albums -näyttelyni.

Päivitys 27.2. Aavaharjun Imatrankoski jää näytille Imatran kylpylään toukokuun 2014 loppuun asti.

Leiki Legoilla
Classic Brick Albums -projekti oli edustettuna kymmenellä 12-tuumaisella levynkannella.

Kymppiuutisten kevennyksen lisäksi Leiki Legoilla noteerattiin myös paikallisissa sanomalehdissä. Uutisvuoksi jopa kirjoitti sukunimeni oikein! Myös Prince on mainittu sunnuntaipainoksen takasivulla, jonka voi lukea tästä linkistä.

Hauskinta toki koko touhussa on se, ettei rajoja eikä sääntöjä ole. Palikoita rakastavat kaikki, sukupuolesta ja -polvesta toiseen. Viimeistään The LEGO Movie opettaa, että tee vain manuaalin kanssa, mutta mieluummin ilman.

Leiki Legoilla (Imatran kylpylä 22.–23.2.2014)

PS. Käsipäivää ja lämmin kiitos Julkaisuosakeyhtiö Eliakselle valokuvanäyttelyni sponsoroinnista. Ja tattis Antero Oikkoselle kuvasarjan viimeisestä otoksesta.

Dynamiittinen duo

Viime viikolla rakentamani Laura Närhen Tuhlari-kansi laittoi pohtimaan mitä muita 2000-luvun kotimaisia olisi kiva palikoida. Levyhyllystä jäi käteeni Kauko Röyhkän & Riku Mattilan duo-debyytti.

Huhtikuu 2013 kului kuunnellen J. Karjalaista. Viisi vuotta sitten menneen miehen paikalla levylautasella oli Röyhkä & Mattila. Levy iski todella lujaa, eikä päätösraita Välitila  jättänyt rauhaan unissakaan. Röyhkä on kuin kertoja. Merkillisen mutta tutun elämäntarinan ääni, ja Mattila tietää kuinka sen tulee soida.

Classic Brick Albumsin Facebook-sivulla on kyselty palikkakansien työvaiheista ja muun muassa siitä, kuinka paljon käytän Photoshoppia. Tallensin Röyheä-Rättilä-kannen tekoprosessin videolle, jossa edellämainittuja seikkoja käy hyvin ilmi. Kuvan diginegatiivin ”kehittäminen” ja jälkihoito Photoshopissa syntyvät vuosien näppituntumalla, eikä selkeää ja oikeaa polkua lopputuloksen saavuttamiseksi ole. Siksi videosta ei oikein ole tutoriaaliksi, mutta kyllä siitä näkee työvaiheet ja meiningin. 20-kertaisella nopeudella!

Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008)
Alkuperäisen kannen layout: Ilja Karsikas ja valokuvat Johanna Viljakainen / Skaala.

© Topi Kairenius 2014

Närhestä tuli Särki

Joulupukki muisti tuoda tyttärelle hänen kauan toivomansa cd-levyn. Laura Närhen Tuhlari onkin soinut ekaluokkalaisen huoneessa nyt jouluaatosta loppiaiseen noin kolmesti päivässä. Ja mikäs siinä. Lätty on taitavasti tuotettua, kelpo poppia ja Närhellä on vetävä ääni. Levyltä löytyy myös laina Tehosekoittimelta – Hetken tie on kevyt.

Tapaninpäivänä tytär vaati, että Tuhlarin kannesta täytyy saada LEGO-versio. Ja mikäs siinäkään. Kannessa on tunnelmallinen Juha Mustosen otos, jossa Närhi keimailee Sörnäisten rantatien ylittävällä sillalla, taustallaan hämyinen Merihaka. Ensimmäinen vaihe olikin monumenttimaisten asuinkerrostalojen rakentaminen.

Merihaan talot rakentuivat jopa LEGO-mittakaavassa pienoismalleina.
Merihaan talot rakentuivat pienoismalleina jopa LEGO-mittakaavassa.

Making of Tuhlari IISeuraavaksi Pannukakun puisto ja viereen vilkas rantatie autojen takavaloineen. Tytär olikin jo kasannut pääosassa olevan minifiguurin valmiiksi. Hahmon paitulia piti hieman piirtää uusiksi, koska alkuperäistä vastaavaa ei tahtonut löytyä. Sitten valaistus: YongNuo 300 led-valaisin luomaan taustakajoa rakennusten seiniin ja paristotehoinen perus led-sarja valaisemaan Närheä. Tai siis Särkeä.

Making of Tuhlari

Okei, oheisesta kuvasta näkeekin, että palikkakaide on keskiharmaata ritilälaattaa. Kaide on kuitenkin oleellinen osa alkuperäistä kuvaa, joten tein siitä jälkikäsittelyssä sinisen, ihan vain fiiliksen tähden. Lopullisen kuvan näppäsin aukolla f/13. Pienempääkin aukkoa olisi voinut käyttää, jotta tausta olisi piirtynyt selkeämmin. Lopputulos vain näytti paremmalta tällä tavoin, jotenkin maalauksellisemmalta. Ja vaikkei kyseessä vielä klassikko- saati rocklevy olekaan, niin luulenpa tämänkin päätyvän Classic Brick Albums -hyllyyn.

Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen
Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen
Laura Närhi - Tuhlari
Laura Närhi – Tuhlari (2012)

Tapaus: Koskenlaskijamies

Lokakuun lopulla soi puhelin. Soittaja esittäytyi mediatoimiston edustajaksi ja alkoi puhua Koskenlaskija-sulatejuuston 80-vuotiskampanjan huipennuksesta. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että minulta kysytään juustoisia hyönteisreseptejä. Olenhan etenkin Twitterissä ahkerasti jauhanut entomofagiasta kotimaisella tasolla.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuhelu kääntyikin Classic Brick Albums -palikkaprojektiini ja aloimme pohtia miltä Valion klassikkokönsikäs – Koskenlaskijamies – näyttäisi LEGO-miehenä. Meijeri kun oli käynnistämässä kampanjan loppurutistuksena nettikisaa teemalla ”Luo oma versiosi 80-vuotiaasta Koskenlaskijamiehestä”. Palikkasankarista tulisi kampanjan keulakuva.

Tuumasta toimeen. Hain töistä kotiutuessani kaupasta perinteistä punaista Koskenlaskijaa, ja aloin punnita kansallismaiseman toteutustapoja. Kosken pauhujen perusrakenne oli jo selvä; olin kesällä Billundin Legolandissa käydessämme hankkinut pikaritolkulla eri sävyisiä, läpikuultavia palikoita. Olin aikeissa käyttää niitä Mikko Alatalon Yhdentoista virran maa -kansitoisinnossa. No mutta, tähänhän ne sopivat parahultaisesti.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuut olen yleensä rakentanut yksittäisistä palikoista runko-oksa-lehvät -periaatteella, mutta tähän halusin ehdottomasti vanhoja hyviä 3738 Large Spruce Tree -kuusia. Listasin samalla muut erityistarpeet ja laitoin tilauksen vetämään BrickLink.comin kautta.

Aloin työstää maisemaa kokonaisuutena ja homma lähti normaalisti vähän lapasesta. Täytyihän näkymään saada myös vastaranta ja vuolas joki.

Seuraavana päivänä keskustelin kampanjasivuston toteuttajan kanssa lopullisesta formaatista, ja kävi ilmi, että layoutiin sopivin tapa olisi tuoda vain Koskenlaskijamies tukkeineen, ilman taustaa.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusOlin jo niin pitkällä, että tein maiseman kuitenkin loppuun, koska joka tapauksessa nämä palikkadioraamat ovat hyvinkin väliaikaisia teoksia. Lisäosatilauskin saapui sopivasti viikon lopulla, ja maanantaiksi olin luvannut toimittaa valmiit kuvat. Ikään kuin itselleni bonuksena, asetin vielä vastarannalle taiteilijaukkelin ikuistamaan juustomiehen vuoksenlaskua.

Yleiskuvat napsin sitten perjantaina ja sunnuntaina kävin varsinaisen toimeksiannon pariin, eli tämä studio-otos, joka komeilee Koskenlaskijan sivuilla ainakin vuoden 2013 loppuun asti. Kiva hanke, lisää näitä!

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi Kairenius

Lauluja siirtomaa-Suomesta

Jos unohtaa känkkäränkät, rempseänkivat kansanrallit ja Puuhamaan jinglen, niin Mikko Alatalo on hämmästyttävän kova lauluntekijä. Vuosina 1978–1982 Harri Rinteen kanssa pakerrettu albumisarja Lauluja siirtomaa-Suomesta on kiistatta kotimaisen pophistorian väkevimpiä saavutuksia.

Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa
pienestä lähtee myös taival ihmisen
Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin
Ei enää käräjäkiville palata takaisin

Itselleni kolahti aikoinaan koko sarjan päättävä iso balladi Kiiminkijoki, ja sen kautta koko päätösalbumi III tasavallan vieraana.

Muistan, kun sorretun voimaa joi
jätkät nuo rannoillas
ja kuinka tukkisumat
kolkutti sun nielujas

Lähdin järjestelmällisesti uudelleenrakentamaan kantta. Yhtenä iltana koneet ja pöydät, toisena iltana seinä- ja kattoelementit. Kolmas ilta kului kuvatessa sekä valaistuksen ja oikean komposition löytämisessä. LEGO-maailman mittasuhteista johtuen jouduin tekemään valintoja työpisteiden ja klooni-Alatalojen määrästä. Lopullinen valokuva rakentui neljästä eri otoksesta. Olen ihan tyytyväinen.

© Petri Nuutinen 1982
© Petri Nuutinen 1982
© Topi Kairenius 2013
© Topi Kairenius 2013

Tarkkasilmäisimmät popkulturellit löytävät kuvasta viittauksen Kari Suomalaisen poliittisiin pilapiirroksiin.

 


Lainaukset Mikko Alatalon kappaleesta Kiiminkijoki.

 

Kummat päivät

The Doorsin tyyli repiä viihdemusiikin elementeistä villiä rockia iski todella lujaa rakkauden kesänä 1992. Kuulottimissa soivat lähinnä Waiting for the Sun (1968) ja Strange Days (1967).

Farkut olivat polvista rikki ja tukka silmillä, kun hiivimme vuotta vanhemman pakanatytön kanssa rippikoulun jälkeen järven rantaan. Aurinko oli laskenut Hvitträskin taakse heinäkuisena iltana ja sydän hakkasi nielua. Korvalappustereoista kuuntelimme Moonlight Drivea. Aijaijai. No se siitä. Strange Daysissa on todella – niin sanotusti päräyttävä – kansitaide.

© Topi Kairenius

Aikakaudelle poikkeuksellisesti kannessa ei esiinny yhtyeen jäseniä (paitsi julisteessa talon seinällä), sillä valokuvaaja Joel Brodsky päätti kuvata newyorkilaisia katutaiteilijoita temppuilemassa.

© Topi Kairenius
Kujan syvyys aiheutti pulmia lopullisen toteutuksen suhteen.

Strange Daysin kansi on kokonaisuus. Kuvateema jatkuu kääntöpuolelle, jossa näkyy Sniffen Court -kujan toinenkin puoli. Otinkin tämän lähtökohdaksi, kun aloin rakentaa uusiksi tuota merkillistä asetelmaa.

Kujan syvyys muodostui lopulta ongelmalliseksi LEGO-hahmojen mittasuhteiden vuoksi. Oli mahdotonta saada samalle polttovälille linssiä lähinnä olevaa voimamiestä ja kauempana olevia akrobaatteja ja trumpetistia. Jouduinkin kuvaamaan voimamiehen erikseen ja syväämään hahmon Photoshopissa muuhun kuvaan. Samaiseen trikkiin jouduin tukeutumaan myös taannoisessa Everlastin Eat at Whitey’s -kannen diner-näkymässä. Jonglöörin palloissa käytin trikkiä nimeltä sinitarra. Yksi kiinnitettynä pallottelijan kuontaloon ja toinen on kiinni takana näkyvän akrobaatin kädessä.

© Topi Kairenius
Lopullinen kuva Sniffen Court -kujan merkillisistä asukkaista. Kuvan vasen puoli toimii takakantena ja oikea puoli etukantena.