Lauluja siirtomaa-Suomesta

Jos unohtaa känkkäränkät, rempseänkivat kansanrallit ja Puuhamaan jinglen, niin Mikko Alatalo on hämmästyttävän kova lauluntekijä. Vuosina 1978–1982 Harri Rinteen kanssa pakerrettu albumisarja Lauluja siirtomaa-Suomesta on kiistatta kotimaisen pophistorian väkevimpiä saavutuksia.

Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa
pienestä lähtee myös taival ihmisen
Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin
Ei enää käräjäkiville palata takaisin

Itselleni kolahti aikoinaan koko sarjan päättävä iso balladi Kiiminkijoki, ja sen kautta koko päätösalbumi III tasavallan vieraana.

Muistan, kun sorretun voimaa joi
jätkät nuo rannoillas
ja kuinka tukkisumat
kolkutti sun nielujas

Lähdin järjestelmällisesti uudelleenrakentamaan kantta. Yhtenä iltana koneet ja pöydät, toisena iltana seinä- ja kattoelementit. Kolmas ilta kului kuvatessa sekä valaistuksen ja oikean komposition löytämisessä. LEGO-maailman mittasuhteista johtuen jouduin tekemään valintoja työpisteiden ja klooni-Alatalojen määrästä. Lopullinen valokuva rakentui neljästä eri otoksesta. Olen ihan tyytyväinen.

© Petri Nuutinen 1982
© Petri Nuutinen 1982
© Topi Kairenius 2013
© Topi Kairenius 2013

Tarkkasilmäisimmät popkulturellit löytävät kuvasta viittauksen Kari Suomalaisen poliittisiin pilapiirroksiin.

 


Lainaukset Mikko Alatalon kappaleesta Kiiminkijoki.

 

Tortillat jauhiksilla

Meksikolaistyyppinen ateria on hyvä tapa tutustuttaa ipanat tavallista maustetumman ruuan pariin. Runsas kattaus syntyy melko sukkelasti, mutta ruokapöydässä viihtyy pitkään, kun tortillantäytteitä on monta sorttia.

© Topi Kairenius
Jauhomadot käytetään kuumassa öljyssä, jonka voi maustaa esim. valkosipulilla.

Quorn-kastikkeen lisäksi tänään oli tarjolla jauhopukin toukkia (Tenebrio molitor). Jauhopukki on lahopuissa viihtyvä kovakuoriainen, jonka toukat ovat hyvin energiapitoisia ja maukkaita, maultaan pähkinäisiä.

Meidän leveysasteillamme jauhomato on kenttäsirkan lisäksi suosituimpia ruokahyönteisiä niiden helpon kasvatettavuuden takia. Hyvin varustetut eläinkaupat toimittavat eläviä tai pakastettuja lemmikkien ruokahyönteisiä ympäri maan.

© Topi Kairenius
Tarjoiluehdotus

Kummat päivät

The Doorsin tyyli repiä viihdemusiikin elementeistä villiä rockia iski todella lujaa rakkauden kesänä 1992. Kuulottimissa soivat lähinnä Waiting for the Sun (1968) ja Strange Days (1967).

Farkut olivat polvista rikki ja tukka silmillä, kun hiivimme vuotta vanhemman pakanatytön kanssa rippikoulun jälkeen järven rantaan. Aurinko oli laskenut Hvitträskin taakse heinäkuisena iltana ja sydän hakkasi nielua. Korvalappustereoista kuuntelimme Moonlight Drivea. Aijaijai. No se siitä. Strange Daysissa on todella – niin sanotusti päräyttävä – kansitaide.

© Topi Kairenius

Aikakaudelle poikkeuksellisesti kannessa ei esiinny yhtyeen jäseniä (paitsi julisteessa talon seinällä), sillä valokuvaaja Joel Brodsky päätti kuvata newyorkilaisia katutaiteilijoita temppuilemassa.

© Topi Kairenius
Kujan syvyys aiheutti pulmia lopullisen toteutuksen suhteen.

Strange Daysin kansi on kokonaisuus. Kuvateema jatkuu kääntöpuolelle, jossa näkyy Sniffen Court -kujan toinenkin puoli. Otinkin tämän lähtökohdaksi, kun aloin rakentaa uusiksi tuota merkillistä asetelmaa.

Kujan syvyys muodostui lopulta ongelmalliseksi LEGO-hahmojen mittasuhteiden vuoksi. Oli mahdotonta saada samalle polttovälille linssiä lähinnä olevaa voimamiestä ja kauempana olevia akrobaatteja ja trumpetistia. Jouduinkin kuvaamaan voimamiehen erikseen ja syväämään hahmon Photoshopissa muuhun kuvaan. Samaiseen trikkiin jouduin tukeutumaan myös taannoisessa Everlastin Eat at Whitey’s -kannen diner-näkymässä. Jonglöörin palloissa käytin trikkiä nimeltä sinitarra. Yksi kiinnitettynä pallottelijan kuontaloon ja toinen on kiinni takana näkyvän akrobaatin kädessä.

© Topi Kairenius
Lopullinen kuva Sniffen Court -kujan merkillisistä asukkaista. Kuvan vasen puoli toimii takakantena ja oikea puoli etukantena.

 

Vitruviuksen miekkonen

Kamppailulajien kameleontti ja Suomen Bas Rutten eli Jaakko Dahlbacka soitteli ja kysyi kuvitusta kolumniensa kylkeen, joita hän kirjoittaa FightSport-lehteen. Kolumnit ovat humoristisia mutta asiantuntevia, onhan miekkonen antanut luvalla piestä itseään 90-luvulta asti.

Olen tuntenut Zeikon kohta 30 vuotta, ja karikatyyria oli helppo lähteä hahmottelemaan.  En muista kumpi heitti idean Vitruviuksen miehestä (joka on myös tatuoitu Zeikon selkään), mutta siitä se sitten lähti.

Työnkulku oli hyvinkin tavanomainen: tussiluonnoksesta Illustratoriin ja sieltä Photoshoppiin jälkikäsittelyyn.  Kyllä, olen ihan tyytyväinen.

© Topi Kairenius

© Topi Kairenius

jd_kolumni_2013_600x600