Närhestä tuli Särki

Joulupukki muisti tuoda tyttärelle hänen kauan toivomansa cd-levyn. Laura Närhen Tuhlari onkin soinut ekaluokkalaisen huoneessa nyt jouluaatosta loppiaiseen noin kolmesti päivässä. Ja mikäs siinä. Lätty on taitavasti tuotettua, kelpo poppia ja Närhellä on vetävä ääni. Levyltä löytyy myös laina Tehosekoittimelta – Hetken tie on kevyt.

Tapaninpäivänä tytär vaati, että Tuhlarin kannesta täytyy saada LEGO-versio. Ja mikäs siinäkään. Kannessa on tunnelmallinen Juha Mustosen otos, jossa Närhi keimailee Sörnäisten rantatien ylittävällä sillalla, taustallaan hämyinen Merihaka. Ensimmäinen vaihe olikin monumenttimaisten asuinkerrostalojen rakentaminen.

Merihaan talot rakentuivat jopa LEGO-mittakaavassa pienoismalleina.
Merihaan talot rakentuivat pienoismalleina jopa LEGO-mittakaavassa.

Making of Tuhlari IISeuraavaksi Pannukakun puisto ja viereen vilkas rantatie autojen takavaloineen. Tytär olikin jo kasannut pääosassa olevan minifiguurin valmiiksi. Hahmon paitulia piti hieman piirtää uusiksi, koska alkuperäistä vastaavaa ei tahtonut löytyä. Sitten valaistus: YongNuo 300 led-valaisin luomaan taustakajoa rakennusten seiniin ja paristotehoinen perus led-sarja valaisemaan Närheä. Tai siis Särkeä.

Making of Tuhlari

Okei, oheisesta kuvasta näkeekin, että palikkakaide on keskiharmaata ritilälaattaa. Kaide on kuitenkin oleellinen osa alkuperäistä kuvaa, joten tein siitä jälkikäsittelyssä sinisen, ihan vain fiiliksen tähden. Lopullisen kuvan näppäsin aukolla f/13. Pienempääkin aukkoa olisi voinut käyttää, jotta tausta olisi piirtynyt selkeämmin. Lopputulos vain näytti paremmalta tällä tavoin, jotenkin maalauksellisemmalta. Ja vaikkei kyseessä vielä klassikko- saati rocklevy olekaan, niin luulenpa tämänkin päätyvän Classic Brick Albums -hyllyyn.

Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen
Alkuperäisen kannen layout: Janne Uotila, valokuva: Juha Mustonen
Laura Närhi - Tuhlari
Laura Närhi – Tuhlari (2012)

Norjan-tuliainen

© Topi Kairenius

Tänään oli pitkänmatkalaisia kylässä, joten tein iltaseksi useamman pienen (Ø 25 cm) pitsan:

  • pekoni-aurajuusto
  • quorn-paprika
  • katkarapu-oliivi
  • jauhomato-voitonlaukkapesto

voitonlaukkaTuo viimeisin onkin erikoinen, sillä höysteenä käyttämäni pestopurkki tarttui mukaani tromssalaisen museon kaupasta viime kesänä. Seiersløk-kasville ei tahtonut löytyä edes suomennosta, mutta kasvin latinankielinen nimi Allium victorialis antoi osumia voitonlaukka-nimisestä sipulikasvista, joka ei kasva Suomessa lainkaan luonnonvaraisena. Merisuolalla ja oliiviöljyllä maustettu seos toimi varsin hyvin jauhomatojen kanssa, jotka olin käyttänyt pannulla hyvässä öljyssä ja valkosipulissa. Voimakkaat maut vaativat pohjalle miedon mozzarella-pedin, ja lopputulos oli sangen maukas pitsanlätty.

Jauhomato-voitonlaukkapesto, ruokajuomana australialainen Coopers Original Pale Ale.
Jauhomato-voitonlaukkapesto, menovetenä australialainen Coopers Original Pale Ale.

Sieni-sirkkapiiras

Sirkkapiirakka

Yllätyn joskus itsekin, kuinka suuri suolaisten piiraiden ystävä olenkaan. Kotona niitä tulee tehtyä vain harvemmin jos koskaan. Jouluaatto antoi hyvän syyn tehdä perustavanlaatuista juhla-apetta, ja nappasin tuolta netistä ensimmäisen vastaantulleen poropiirakkaohjeen, josta sovelsin oman sieni-sirkkapiirakkani.

Valitsin esikuvaksi poron sen tähden, että maultaan kenttäsirkoissa on samankaltaista riistan aromia.

© Topi Kairenius
Suurilta sirkoilta voi nyppiä siivet ja takaraajat pois.

Alkuvalmisteluina nypin sirkoilta siivet ja takaraajat pois, sillä jos hyönteisistä jotain jää hampaankoloon, niin ne ovat juurikin edellämainitut. Toki kuusijalkaiset ovat syötäviä kaikkine hyvineen, mutta nyt oli kyse juhla-ateriasta, eikä silloin lintsailla.

Ensimmäiset uunin tuulahdukset antoivat vihiä siitä, että juustotäytteenä olisi voinut käyttää jotain maukkaampaa laatua kuin mietoa kermajuustoa. Olin kuitenkin käyttänyt sirkat pannulla hyvinkin vahvassa valkosipulikylvyssä, joten luottavaisena odotin lopputulosta.

Aivan kelpo joulutarjonnan jatke piiraasta tuli. Persilja ja mustapippuri sopivassa suhteessa antavat paistokselle luonnetta.

© Topi Kairenius

Nupit kaakkoon ja sen yli

© Topi Kairenius

Olen valokuvannut hyönteisiä vuodesta 2009, ja nyt viiden kesän jälkeen pystyn jo melko hyvin arvioimaan omaa kehitystäni sillä saralla.

Ensimmäisenä kesänä riitti, että saan tarkkoja kuvia ja tarpeeksi läheltä. 2010 aloin hakea otoksiin säännönmukaisia kompositioita. Kolmantena kesänä pyrin löytämään hyönteiskohteistani inhimillisiä piirteitä hakemalla tilanteista muotokuvauksellisia asetelmia. 2012 tein kaikkia edellisiä, ja viime kesänä halusin jotakin vielä enemmän.

© Topi Kairenius

Kun kesälomasta viettää kolmanneksen ryömien ojassa tötterö ojossa ja toinen kolmannes vierähtää niitä tuhansia ruohonjuuritason ötökkäkuvia peratessa, niin alkaa lehtivihreä hieman tökkiä.

Mikrokosmoksesta huumantuneena aloin kokeilla mitä Photoshopista irtoaa. Puolivahingossa päädyin CS6-version tarjoamaan Photo lookup -toiminnon 2strip-suotimeen. Se antaa kuvaan technicolor-henkisen sävyn.  Oletustoiminnon antama tulos ei kuitenkaan anna säätövaraa, joten tutkiskelin alkuperäisen tekniikan periaatteita.

© Topi Kairenius

2strip-suodin perustuu Technicolorin ensimmäisestä versiosta paranneltuun värijärjestelmään, jota alettiin käyttää 1920-luvulla mustavalkofilmien jälkiväritykseen. Kahdesta negatiivista tehtiin mustavalkoinen positiivikopio matriisifilmeille, jotka värjättiin kemiallisesti syaaniksi ja magentaksi. Kun filmit liitettiin päällekkäin, matriisit muodostivat yhdessä värikuvan.  Lopputulosta voi melko helposti jäljitellä Photoshopin tasosekoittimilla, ks. alla oleva kuva.

Kuvasta kopioidaan uusi taso, ja molemmille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle syaani peittoväri ja toiselle magentaan taipuva punainen.
Kuvasta kopioidaan kaksi uutta tasoa, ja molemmille uusille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle sekoitetaan syaani peittoväri ja toiselle magenta/punainen.

Tapaus: Koskenlaskijamies

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi Kairenius

Lokakuun lopulla soi puhelin. Soittaja esittäytyi mediatoimiston edustajaksi ja alkoi puhua Koskenlaskija-sulatejuuston 80-vuotiskampanjan huipennuksesta. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että minulta kysytään juustoisia hyönteisreseptejä. Olenhan etenkin Twitterissä ahkerasti jauhanut entomofagiasta kotimaisella tasolla.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuhelu kääntyikin Classic Brick Albums -palikkaprojektiini ja aloimme pohtia miltä Valion klassikkokönsikäs – Koskenlaskijamies – näyttäisi LEGO-miehenä. Meijeri kun oli käynnistämässä kampanjan loppurutistuksena nettikisaa teemalla ”Luo oma versiosi 80-vuotiaasta Koskenlaskijamiehestä”. Palikkasankarista tulisi kampanjan keulakuva.

Tuumasta toimeen. Hain töistä kotiutuessani kaupasta perinteistä punaista Koskenlaskijaa, ja aloin punnita kansallismaiseman toteutustapoja. Kosken pauhujen perusrakenne oli jo selvä; olin kesällä Billundin Legolandissa käydessämme hankkinut pikaritolkulla eri sävyisiä, läpikuultavia palikoita. Olin aikeissa käyttää niitä Mikko Alatalon Yhdentoista virran maa -kansitoisinnossa. No mutta, tähänhän ne sopivat parahultaisesti.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuut olen yleensä rakentanut yksittäisistä palikoista runko-oksa-lehvät -periaatteella, mutta tähän halusin ehdottomasti vanhoja hyviä 3738 Large Spruce Tree -kuusia. Listasin samalla muut erityistarpeet ja laitoin tilauksen vetämään BrickLink.comin kautta.

Aloin työstää maisemaa kokonaisuutena ja homma lähti normaalisti vähän lapasesta. Täytyihän näkymään saada myös vastaranta ja vuolas joki.

Seuraavana päivänä keskustelin kampanjasivuston toteuttajan kanssa lopullisesta formaatista, ja kävi ilmi, että layoutiin sopivin tapa olisi tuoda vain Koskenlaskijamies tukkeineen, ilman taustaa.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusOlin jo niin pitkällä, että tein maiseman kuitenkin loppuun, koska joka tapauksessa nämä palikkadioraamat ovat hyvinkin väliaikaisia teoksia. Lisäosatilauskin saapui sopivasti viikon lopulla, ja maanantaiksi olin luvannut toimittaa valmiit kuvat. Ikään kuin itselleni bonuksena, asetin vielä vastarannalle taiteilijaukkelin ikuistamaan juustomiehen vuoksenlaskua.

Yleiskuvat napsin sitten perjantaina ja sunnuntaina kävin varsinaisen toimeksiannon pariin, eli tämä studio-otos, joka komeilee Koskenlaskijan sivuilla ainakin vuoden 2013 loppuun asti. Kiva hanke, lisää näitä!

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi Kairenius

Lauluja siirtomaa-Suomesta

© Topi Kairenius

Jos unohtaa känkkäränkät, rempseänkivat kansanrallit ja Puuhamaan jinglen, niin Mikko Alatalo on hämmästyttävän kova lauluntekijä. Vuosina 1978–1982 Harri Rinteen kanssa pakerrettu albumisarja Lauluja siirtomaa-Suomesta on kiistatta kotimaisen pophistorian väkevimpiä saavutuksia.

Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa
pienestä lähtee myös taival ihmisen
Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin
Ei enää käräjäkiville palata takaisin

Itselleni kolahti aikoinaan koko sarjan päättävä iso balladi Kiiminkijoki, ja sen kautta koko päätösalbumi III tasavallan vieraana.

Muistan, kun sorretun voimaa joi
jätkät nuo rannoillas
ja kuinka tukkisumat
kolkutti sun nielujas

Lähdin järjestelmällisesti uudelleenrakentamaan kantta. Yhtenä iltana koneet ja pöydät, toisena iltana seinä- ja kattoelementit. Kolmas ilta kului kuvatessa sekä valaistuksen ja oikean komposition löytämisessä. LEGO-maailman mittasuhteista johtuen jouduin tekemään valintoja työpisteiden ja klooni-Alatalojen määrästä. Lopullinen valokuva rakentui neljästä eri otoksesta. Olen ihan tyytyväinen.

© Petri Nuutinen 1982
© Petri Nuutinen 1982
© Topi Kairenius 2013
© Topi Kairenius 2013

Tarkkasilmäisimmät popkulturellit löytävät kuvasta viittauksen Kari Suomalaisen poliittisiin pilapiirroksiin.

 


Lainaukset Mikko Alatalon kappaleesta Kiiminkijoki.

 

Tortillat jauhiksilla

© Topi Kairenius

Meksikolaistyyppinen ateria on hyvä tapa tutustuttaa ipanat tavallista maustetumman ruuan pariin. Runsas kattaus syntyy melko sukkelasti, mutta ruokapöydässä viihtyy pitkään, kun tortillantäytteitä on monta sorttia.

© Topi Kairenius
Jauhomadot käytetään kuumassa öljyssä, jonka voi maustaa esim. valkosipulilla.

Quorn-kastikkeen lisäksi tänään oli tarjolla jauhopukin toukkia (Tenebrio molitor). Jauhopukki on lahopuissa viihtyvä kovakuoriainen, jonka toukat ovat hyvin energiapitoisia ja maukkaita, maultaan pähkinäisiä.

Meidän leveysasteillamme jauhomato on kenttäsirkan lisäksi suosituimpia ruokahyönteisiä niiden helpon kasvatettavuuden takia. Hyvin varustetut eläinkaupat toimittavat eläviä tai pakastettuja lemmikkien ruokahyönteisiä ympäri maan.

© Topi Kairenius
Tarjoiluehdotus

Kummat päivät

© Topi Kairenius

The Doorsin tyyli repiä viihdemusiikin elementeistä villiä rockia iski todella lujaa rakkauden kesänä 1992. Kuulottimissa soivat lähinnä Waiting for the Sun (1968) ja Strange Days (1967).

Farkut olivat polvista rikki ja tukka silmillä, kun hiivimme vuotta vanhemman pakanatytön kanssa rippikoulun jälkeen järven rantaan. Aurinko oli laskenut Hvitträskin taakse heinäkuisena iltana ja sydän hakkasi nielua. Korvalappustereoista kuuntelimme Moonlight Drivea. Aijaijai. No se siitä. Strange Daysissa on todella – niin sanotusti päräyttävä – kansitaide.

© Topi Kairenius

Aikakaudelle poikkeuksellisesti kannessa ei esiinny yhtyeen jäseniä (paitsi julisteessa talon seinällä), sillä valokuvaaja Joel Brodsky päätti kuvata newyorkilaisia katutaiteilijoita temppuilemassa.

© Topi Kairenius
Kujan syvyys aiheutti pulmia lopullisen toteutuksen suhteen.

Strange Daysin kansi on kokonaisuus. Kuvateema jatkuu kääntöpuolelle, jossa näkyy Sniffen Court -kujan toinenkin puoli. Otinkin tämän lähtökohdaksi, kun aloin rakentaa uusiksi tuota merkillistä asetelmaa.

Kujan syvyys muodostui lopulta ongelmalliseksi LEGO-hahmojen mittasuhteiden vuoksi. Oli mahdotonta saada samalle polttovälille linssiä lähinnä olevaa voimamiestä ja kauempana olevia akrobaatteja ja trumpetistia. Jouduinkin kuvaamaan voimamiehen erikseen ja syväämään hahmon Photoshopissa muuhun kuvaan. Samaiseen trikkiin jouduin tukeutumaan myös taannoisessa Everlastin Eat at Whitey’s -kannen diner-näkymässä. Jonglöörin palloissa käytin trikkiä nimeltä sinitarra. Yksi kiinnitettynä pallottelijan kuontaloon ja toinen on kiinni takana näkyvän akrobaatin kädessä.

© Topi Kairenius
Lopullinen kuva Sniffen Court -kujan merkillisistä asukkaista. Kuvan vasen puoli toimii takakantena ja oikea puoli etukantena.

 

Vitruviuksen miekkonen

Kamppailulajien kameleontti ja Suomen Bas Rutten eli Jaakko Dahlbacka soitteli ja kysyi kuvitusta kolumniensa kylkeen, joita hän kirjoittaa FightSport-lehteen. Kolumnit ovat humoristisia mutta asiantuntevia, onhan miekkonen antanut luvalla piestä itseään 90-luvulta asti.

Olen tuntenut Zeikon kohta 30 vuotta, ja karikatyyria oli helppo lähteä hahmottelemaan.  En muista kumpi heitti idean Vitruviuksen miehestä (joka on myös tatuoitu Zeikon selkään), mutta siitä se sitten lähti.

Työnkulku oli hyvinkin tavanomainen: tussiluonnoksesta Illustratoriin ja sieltä Photoshoppiin jälkikäsittelyyn.  Kyllä, olen ihan tyytyväinen.

© Topi Kairenius

© Topi Kairenius

jd_kolumni_2013_600x600