Haavi auki, sirkat kiinni

Marraskuun ensirännän myötä on ollut mukava miettiä ensi kesän pörinöitä.

Taannoin YLE Turulle antamani haastattelu poiki kysymyksiä Suomen luonnonvaraisista hyönteisistä ja niiden syömäkelpoisuudesta. Hauskaa, että aihe kiinnostaa. Luonnonvaraisia syötäviä hyönteisiä löytyy härmästä montakin lajia, mutta vatsaansa niillä ei hevin täytä.

Suomesta löytyy n. 25000 hyönteislajia,
mutta yhdenkään syömäkelpoisuutta ei ole tutkittu.

Itse keräilen kesäisin jonkin verran villejä höntiäisiä, lähinnä kesäkeittiön kuriositeetiksi. Ulkohyönteisten kausi on muutenkin varsin lyhyt, joten valvottu sisäkasvatus rivakasti lisääntyvillä lajeilla on meidän leveysasteillamme ainoa järkevä tuotantotapa, jos mielii tuottaa ruokahyönteisiä tehokkaasti.

Villisirkka hyppysissä

Villeistä hyönteisistä ehkä helpoimmin kerättäviä ovat heinäsirkat. Aurinkoisella säällä kun löytää vilkkaan niityn, voi haaviin saada useita satoja grammoja ötököitä parissa tunnissa. Yöperhosten ja erilaisten kuoriaisten sekä ampiaisten toukat ovat myös hyvää ravintoa, jos kyseisiä otuksia sattuu jostakin mökkisokkelin alta löytämään. Muurahaisistamme ainakin kekomuurahaiset ovat syötäviä.

Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.
Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.

Kuten sienestäessä, laji- ja maaperätuntemus on tärkeää hyönteisiä poimiessa. Sekä tietysti luonnossakulkijan etiikka, ettei häiritse rauhoitettuja lajeja, tuhoa muurahaispesiä jne. Jotkut hyönteiset voivat kantaa tauteja, joten haaskoja syövät ja epämääräisillä paikoilla kasvavat ötökät kannattaa tietysti jättää sikseen.

Tunne lajit ja maaperä. Älä poimi
rauhoitettuja hyönteisiä
äläkä riko muurahaiskekoja.

Kotimaisten hyönteissyöntipiirien grand-old-lady Lena Huldén on luonut hyvän, hyönteisen ulkomuotoon perustuvan, nyrkkisäännön luonnosta poimittujen hyönteisten arviointiin.

Jos ötökkä on tavattoman karvainen
tai kirkkaan värinen, älä syö sitä.
– Lena Huldén, hyönteistutkija

Kesäherkkuja saa myös makeansuloisista mehiläisentoukista. Jos tuttavapiirissä on mehiläishoitajia, kannattaa ehdottomasti kysyä maistiaisia. Kuhnurintoukkia poistetaan kennoista osana mehiläistenhoitoa, joten niiden päätyminen hyötykäyttöön on vain suotavaa. Vinkkejä voi hakea vaikka Suomen Mehiläishoitajain Liiton blogista.

Muurahaisten munitus oli
tärkeä lisäelinkeino sotien aikana ja
1950-luvulla.

Tätä ette tienneet: Suomessa on tehty hyönteisillä ravintobisnestä jo 1950-luvulla. Tässä linkki Viikin vihreän kampuksen opiskelijoiden ylläpitämän popup-ravintola Ötökän Facebook-sivulle muurahaisten munituslaania käsittelevään postaukseen. Laani löytyy Hukkavuoren retkeilypolulta Pohja-Lankilasta.

Muurahaisten munituslaani Etelä-Karjalassa.

Keväällä tätä artikkelia voisikin laajentaa muihin niveljalkaisiin ja perehtyä keittiövinkkelistä vaikka lehtokotiloiden hyödyntämiseen.

Jos luonto ei tule studioon…

Parittelevat kotkat tai vastaava tapaus olisi toki hienoa saada joskus muistikortille, mutta luontokuvauksen kevytsarjalaisena kriteerini onnistuneelle otokselle eivät ole niin ylevät. Tavoitteenani on yleensä vain ihan kiva sommitelma, siihen liittyvä nysväily sekä jokin tavanomaisesta luontokuvasta poikkeava yksityiskohta. Onnistun mielestäni kiitettävästi noin kerran kesässä. Tämän kesän myötäkäyminen tapahtui jo juhannusviikolla. Jos luonto ei tule studioon, täytyy studio viedä luontoon.

Taustaa

Heinäsirkan nymfi, Espoo 18.5.2014
Heinäsirkan toukka, Espoo 18.5.2014

Heinäsirkat ja hepokatit käyvät läpi osittaisen muodonmuutoksen. Niiden toukat eli nymfit eivät ole matomaisia ja aikuistuessaan ne skippaavat monille muille hyönteisille tyypillisen kotelovaiheen. Sirkkojen toukat ovat siis kuoriutuessaan järjettömän pieniä. Niitä on vaikeaa havaita ja miltei mahdotonta valokuvata ilman optisia apuvälineitä.

Tämän kesän toukista tein ensihavainnot toukokuun puolivälissä, ja ne aikuistuvat passelisti nyt heinäkuun puolivälissä, jolloin muutenkin kirmaisin kesäniityille punkkien syötäväksi.

Nymfi lemmikillä

Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014
Nurmiheinäsirkan toukka. Espoo, 22.6.2014. Canon EOS 7D, EFS 18-135mm + 20 mm loitto. f/10, 1/250, ISO 800. Salama + taustalta oranssisuodatettu led-valaistus.

Yllä oleva kuva on tämä lempilaakini ja se syntyi puolivahingossa. Pötköttelin juhannussunnuntaina aamuyhdeksältä espoolaisella niityllä selaten kameran kortilta aamun aiempia otoksia kohmeisesta puuntuhooja-yökkösestä. Eri vaiheissaan pingahtelevat sirkkojen toukat liikennöivät ympärillä varsin vilkkaasti, ja yksi hypähti peltolemmikin lehdelle.

Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.
Toukka esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Katselimme toisiamme ja kiersin samalla Kenkon 20 mm loittorenkaan kameran rungon ja objektiivin väliin päästäkseni likemmäs ötökkää enempiä häiriköimättä. Tyrkkäilin myös yllättävän luotettavan lisävalonlähteeni, YongNuo 300 led-valaisimen, kohteen taakse. Tällöin toukka alkoi liikehtiä piiloon ja kiivetä kasvin vartta ylös. Olin tovin aloillani, ettei kohde äkkää karata paikalta.

Sirkat ovat siitä kiitollisia kuvattavia, että monesti ne jäävät lopulta poseeraamaan pitkäksikin aikaa jyvälle. Tämä yksilö osoitti ihailtavaa yhteistyökykyä ja sain lopulta kokeiltua tilannetta usealla eri aukolla, jotta sain taustalle kivan bokehin, joka muodostui valaisimen heijastinlevystä. Samalla säätelin ulkoisen salaman heijastamaan sopivaa lisävaloa pilviseen keliin.

Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.
Kuvan sommittelua eri aukkosuhteilla. Päädyin oikeanpuoleiseen versioon, jossa bokeh on maltillisin.

Aukkosuhde f/16 osoittautui liioitellun pieneksi ja taustasta tuli melko kreisi. Lopulta f/10 toimi odotetusti kun löysin passelin kulman suhteessa taustan heijastuksiin.

Lopputulos ei ole mitenkään tyypillinen lajia esittelevä tai poikkeuksellisesta tilanteesta kertova luontokuva. Kohde on toki aidossa ympäristössään, mutta asetelmaa on ehditty pohtia ja rakentaa.  En pyrikään hyönteiskuvissani perinteisiin malleihin, vaan haen niihin usein jonkin luonnottoman kulman. Se pitää harrastuksen eloisana ja on – noh – ihan kivaa.

Lopuksi

Kuvan päähahmo oli tuolloin kesäkuussa melko pitkällä kehityksessään, käytännössä siipiä vaille aikuinen. Lajin pystyikin jo siinä kohtaa tunnistamaan nurmiheinäsirkaksi, joka on yksi yleisimmistä heinäsirkkalajeistamme. Kävin samaisella niityllä eilen, ja satunnaista sirkutusta oli jo kuultavissa. Koleasta alkukesästä johtuen kuumempia soidinkutsuja saanee vielä hetken vartoilla.

Nupit kaakkoon ja sen yli

© Topi Kairenius

Olen valokuvannut hyönteisiä vuodesta 2009, ja nyt viiden kesän jälkeen pystyn jo melko hyvin arvioimaan omaa kehitystäni sillä saralla.

Ensimmäisenä kesänä riitti, että saan tarkkoja kuvia ja tarpeeksi läheltä. 2010 aloin hakea otoksiin säännönmukaisia kompositioita. Kolmantena kesänä pyrin löytämään hyönteiskohteistani inhimillisiä piirteitä hakemalla tilanteista muotokuvauksellisia asetelmia. 2012 tein kaikkia edellisiä, ja viime kesänä halusin jotakin vielä enemmän.

© Topi Kairenius

Kun kesälomasta viettää kolmanneksen ryömien ojassa tötterö ojossa ja toinen kolmannes vierähtää niitä tuhansia ruohonjuuritason ötökkäkuvia peratessa, niin alkaa lehtivihreä hieman tökkiä.

Mikrokosmoksesta huumantuneena aloin kokeilla mitä Photoshopista irtoaa. Puolivahingossa päädyin CS6-version tarjoamaan Photo lookup -toiminnon 2strip-suotimeen. Se antaa kuvaan technicolor-henkisen sävyn.  Oletustoiminnon antama tulos ei kuitenkaan anna säätövaraa, joten tutkiskelin alkuperäisen tekniikan periaatteita.

© Topi Kairenius

2strip-suodin perustuu Technicolorin ensimmäisestä versiosta paranneltuun värijärjestelmään, jota alettiin käyttää 1920-luvulla mustavalkofilmien jälkiväritykseen. Kahdesta negatiivista tehtiin mustavalkoinen positiivikopio matriisifilmeille, jotka värjättiin kemiallisesti syaaniksi ja magentaksi. Kun filmit liitettiin päällekkäin, matriisit muodostivat yhdessä värikuvan.  Lopputulosta voi melko helposti jäljitellä Photoshopin tasosekoittimilla, ks. alla oleva kuva.

Kuvasta kopioidaan uusi taso, ja molemmille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle syaani peittoväri ja toiselle magentaan taipuva punainen.
Kuvasta kopioidaan kaksi uutta tasoa, ja molemmille uusille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle sekoitetaan syaani peittoväri ja toiselle magenta/punainen.