Vegaani, haasta itsesi

Hyönteisravinto asettaa kasvissyöjän periaatteet puntariin. Eettinen ja ekologinen raaka-aine kiehtoo, mutta sen eläinperäisyys tökkii.

Satokausiajattelu, valmiiden vegeruokien sujuva saatavuus ja erilaiset kasviskampanjat ovat saaneet kasvisruuan kulutuksen kukoistamaan ensi kertaa vuosikymmeniin. Maailmantuska ja muutoksenhalu saavat normikuluttajan kokeilemaan radikaalejakin elämäntapamuutoksia, kuten veganismia. Ja tämä on mahtavaa! Kannattaa kuitenkin laajentaa perspektiiviä ja oivaltaa, että eläinkunta tarjoaa muutakin kuin nuggetteja, makkaraa ja pihviä. Itse asiassa aika paljon muutakin: tunnetuista eliölajeista yli puolet on hyönteisiä.

Kovaksikeitetyimmät vegaanit eivät käytä edes hunajaa tai karmiinivärjättyjä (kirvapohjainen väriaine E120) elintarvikkeita vedoten niiden eläinperäisyyteen. Kunnioitan valintaa, jos se noudattaa yksilön omia eettisiä tai uskonnollisia arvoja. Pelkästään eläinsuojelullisiin syihin tarttuneena hyönteisten välttäminen kuulostaa tosin hurskastelulta, sillä me kaikki olemme jo hyönteissyöjiä.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan. Arvio perustuu Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n säädöksiin, kuinka paljon hyönteiskappaleita elintarvikkeet voivat sisältää. Kaikkia höntiäisiä on mahdoton poistaa ruuan valmistus- tai pakkausprosessissa. Eikä se olisi edes tarpeen ruokaturvallisuudenkaan kannalta.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan.

Esimerkkejä; makaronit ja nuudelit saavat pitää sisällään  alle 225 hyönteiskappaletta per 225 grammaa. Kaksi desiä rusinoita sen sijaan ei saa sisältää enempää kuin 35 banaanikärpäsen munaa.  Purkkiparsa kelpaa, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden. Näillä säännöillä pyritään ylläpitämään tiettyjä ruuan laatustandardeja. Kyseessä on luonnolliset ja väistämättömät lisäainekset, joilla ei ole vaikutusta kuluttajan terveyteen. Koko listan voi lukea viraston sivuilta.

Purkkiparsa kelpaa kaupan hyllylle, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden.

Veganismin muotoja on paljon, ja usein motiivit kasvissyöntiin liittyvät ekologisuuteen ja eläinten oikeuksiin. Eläintuotannon perimmäiset ongelmakohdat kääntyvätkin päälaelleen, kun puhutaan hyönteisfarmauksesta. Alla pari yleisintä aprikointia aiheesta.

Miksi emme syö eläinten rehuksi kasvatettavaa viljaa tai soijaa?

Hyönteiset syövät mitä tahansa orgaanista rehua. Hyönteisfarmi voi kuluttaa maatalouden sivuvirtaa tai vaikkapa kompostiainesta. Niille ei siis tarvitse erikseen kasvattaa rehua, kaataa sademetsiä tai rahdata ravintoa toiselta puolen maapalloa, kuten soijaravitulle siipikarjallemme. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden rehuhyötysuhde on jopa 12 kertaa tehokkaampi kuin nautakarjalla.

Tuotantoeläin kärsii aina ja liha on murha

Aivan totta! Kaikki elollinen reagoi kipuun, jopa kasvit. Tämänhetkisten tutkimusten valossa hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja, ja niiden fysiologiset ominaisuudet poikkeavat täysin verrattuna nisäkkäisiin tai lintuihin. Siksi höntiäisten vastuullinen tehotuotanto on helppoa. Kasvatusolosuhteet ovat hyvin lähellä ötököiden luonnonvaraista kasvuympäristöä ja teurastaminen tapahtuu horrokseen vajoamisen kautta, pakastaen.  Jollain tasolla hyönteinenkin siis kärsii. Jos kuluttajan kasvissyönti perustuu buddhalaistyyppiseen luontosuhteeseen, niin ilman muuta tulee jättää hyönteiset hyödyntämättä.

Proteiinia saa muualtakin kuin hyönteisistä

Niin saa! Palkokasvit esimerkiksi ovat loistavia valkuaisaineen lähteitä. Hyönteisravinnon monipuolisuutta on silti vaikea päihittää. Wageningenin yliopiston laatiman ja FAO:n julkaiseman raportin mukaan yleisimmät ruokahyönteiset sisältävät paitsi ihmiselle välttämättömät aminohapot, myös kaikki vitamiinit ja hivenaineet joita tarvitsemme täysipainoiseen ravitsemukseen. B12-vitamiinit, monityydyttymättömät rasvahapot, rauta, sinkki, kalsium… kaikki samassa tehokkaassa paketissa.

Ole hereillä, ole entovege!

Hyönteistalouden faktat ovat aseistariisuvia. Siispä sinä vegaani, vegetaristi tai sellaiseksi pyrkivä: huomioi luonnon monimuotoisuus, pidä sitä yllä ja kokeile rohkeasti eläinkunnan ruohonjuuritason tarjontaa. Tee vegaanihaaste ja ole hereillä. Ole entovege!


Lähteet

Nupit kaakkoon ja sen yli

© Topi Kairenius

Olen valokuvannut hyönteisiä vuodesta 2009, ja nyt viiden kesän jälkeen pystyn jo melko hyvin arvioimaan omaa kehitystäni sillä saralla.

Ensimmäisenä kesänä riitti, että saan tarkkoja kuvia ja tarpeeksi läheltä. 2010 aloin hakea otoksiin säännönmukaisia kompositioita. Kolmantena kesänä pyrin löytämään hyönteiskohteistani inhimillisiä piirteitä hakemalla tilanteista muotokuvauksellisia asetelmia. 2012 tein kaikkia edellisiä, ja viime kesänä halusin jotakin vielä enemmän.

© Topi Kairenius

Kun kesälomasta viettää kolmanneksen ryömien ojassa tötterö ojossa ja toinen kolmannes vierähtää niitä tuhansia ruohonjuuritason ötökkäkuvia peratessa, niin alkaa lehtivihreä hieman tökkiä.

Mikrokosmoksesta huumantuneena aloin kokeilla mitä Photoshopista irtoaa. Puolivahingossa päädyin CS6-version tarjoamaan Photo lookup -toiminnon 2strip-suotimeen. Se antaa kuvaan technicolor-henkisen sävyn.  Oletustoiminnon antama tulos ei kuitenkaan anna säätövaraa, joten tutkiskelin alkuperäisen tekniikan periaatteita.

© Topi Kairenius

2strip-suodin perustuu Technicolorin ensimmäisestä versiosta paranneltuun värijärjestelmään, jota alettiin käyttää 1920-luvulla mustavalkofilmien jälkiväritykseen. Kahdesta negatiivista tehtiin mustavalkoinen positiivikopio matriisifilmeille, jotka värjättiin kemiallisesti syaaniksi ja magentaksi. Kun filmit liitettiin päällekkäin, matriisit muodostivat yhdessä värikuvan.  Lopputulosta voi melko helposti jäljitellä Photoshopin tasosekoittimilla, ks. alla oleva kuva.

Kuvasta kopioidaan uusi taso, ja molemmille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle syaani peittoväri ja toiselle magentaan taipuva punainen.
Kuvasta kopioidaan kaksi uutta tasoa, ja molemmille uusille kuvatasoille määritellään mustavalkosuodin. Tämän jälkeen toisen mv-suotimen päälle sekoitetaan syaani peittoväri ja toiselle magenta/punainen.

Tapaus: Koskenlaskijamies

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi Kairenius

Lokakuun lopulla soi puhelin. Soittaja esittäytyi mediatoimiston edustajaksi ja alkoi puhua Koskenlaskija-sulatejuuston 80-vuotiskampanjan huipennuksesta. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että minulta kysytään juustoisia hyönteisreseptejä. Olenhan etenkin Twitterissä ahkerasti jauhanut entomofagiasta kotimaisella tasolla.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuhelu kääntyikin Classic Brick Albums -palikkaprojektiini ja aloimme pohtia miltä Valion klassikkokönsikäs – Koskenlaskijamies – näyttäisi LEGO-miehenä. Meijeri kun oli käynnistämässä kampanjan loppurutistuksena nettikisaa teemalla ”Luo oma versiosi 80-vuotiaasta Koskenlaskijamiehestä”. Palikkasankarista tulisi kampanjan keulakuva.

Tuumasta toimeen. Hain töistä kotiutuessani kaupasta perinteistä punaista Koskenlaskijaa, ja aloin punnita kansallismaiseman toteutustapoja. Kosken pauhujen perusrakenne oli jo selvä; olin kesällä Billundin Legolandissa käydessämme hankkinut pikaritolkulla eri sävyisiä, läpikuultavia palikoita. Olin aikeissa käyttää niitä Mikko Alatalon Yhdentoista virran maa -kansitoisinnossa. No mutta, tähänhän ne sopivat parahultaisesti.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusPuut olen yleensä rakentanut yksittäisistä palikoista runko-oksa-lehvät -periaatteella, mutta tähän halusin ehdottomasti vanhoja hyviä 3738 Large Spruce Tree -kuusia. Listasin samalla muut erityistarpeet ja laitoin tilauksen vetämään BrickLink.comin kautta.

Aloin työstää maisemaa kokonaisuutena ja homma lähti normaalisti vähän lapasesta. Täytyihän näkymään saada myös vastaranta ja vuolas joki.

Seuraavana päivänä keskustelin kampanjasivuston toteuttajan kanssa lopullisesta formaatista, ja kävi ilmi, että layoutiin sopivin tapa olisi tuoda vain Koskenlaskijamies tukkeineen, ilman taustaa.

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi KaireniusOlin jo niin pitkällä, että tein maiseman kuitenkin loppuun, koska joka tapauksessa nämä palikkadioraamat ovat hyvinkin väliaikaisia teoksia. Lisäosatilauskin saapui sopivasti viikon lopulla, ja maanantaiksi olin luvannut toimittaa valmiit kuvat. Ikään kuin itselleni bonuksena, asetin vielä vastarannalle taiteilijaukkelin ikuistamaan juustomiehen vuoksenlaskua.

Yleiskuvat napsin sitten perjantaina ja sunnuntaina kävin varsinaisen toimeksiannon pariin, eli tämä studio-otos, joka komeilee Koskenlaskijan sivuilla ainakin vuoden 2013 loppuun asti. Kiva hanke, lisää näitä!

Valio Koskenlaskija LEGO © Topi Kairenius