Avainsana-arkisto: ruoka

Huomenta Suomi!

Vuodesta 1989 asti TV-ruuduissa pyörinyt MTV3:n Huomenta Suomi -aamuohjelma uudistui 9.1.2017 ja minulla oli kunnia päästä ensimmäisen jakson vieraaksi kestitsemään juontajapari Joanna Kuvajaa, Ivan Puopoloa ja studiokoira Siniä.

Aamupalaan sisältyi sirkkajauheesta leivottuja sämpylöitä, kuhnurintoukkia, mopanetoukkia sekä luonnonjugurttia myslillä ja EntoCuben kotisirkoilla. Etenkin Joanna suhtautui tarjoiluihin varauksella, mutta ensipuraisun jälkeen lusikoikin kuppinsa tarkasti tyhjäksi.

Ketä meitä oli, Ivan Puopolo, Joanna Kuvaja sekä Antti Luusuaniemi ainakin.

Ivanille ötökkäteema on tuttu jo parin vuoden takaa, kun vierailimme Santtu Vekkelin kanssa YLE Prisman ruokainho-jaksossa.

Napostelun lomassa rupattelimme hyönteistalouden tilasta Suomessa sekä ötökkäruuan roolista muuttuvassa ruokakulttuurissa. Haastattelupätkän ja juttukoosteen voi katsastaa MTV3:n sivuilta, ja koko jakso on nähtävissä Katsomossa. Semmosta!

Mikael Gabriel tutustui torakoihin Huomenta Suomi -studion lämpiössä.

Vegaani, haasta itsesi

Hyönteisravinto asettaa kasvissyöjän periaatteet puntariin. Eettinen ja ekologinen raaka-aine kiehtoo, mutta sen eläinperäisyys tökkii.

Satokausiajattelu, valmiiden vegeruokien sujuva saatavuus ja erilaiset kasviskampanjat ovat saaneet kasvisruuan kulutuksen kukoistamaan ensi kertaa vuosikymmeniin. Maailmantuska ja muutoksenhalu saavat normikuluttajan kokeilemaan radikaalejakin elämäntapamuutoksia, kuten veganismia. Ja tämä on mahtavaa! Kannattaa kuitenkin laajentaa perspektiiviä ja oivaltaa, että eläinkunta tarjoaa muutakin kuin nuggetteja, makkaraa ja pihviä. Itse asiassa aika paljon muutakin: tunnetuista eliölajeista yli puolet on hyönteisiä.

Kovaksikeitetyimmät vegaanit eivät käytä edes hunajaa tai karmiinivärjättyjä (kirvapohjainen väriaine E120) elintarvikkeita vedoten niiden eläinperäisyyteen. Kunnioitan valintaa, jos se noudattaa yksilön omia eettisiä tai uskonnollisia arvoja. Pelkästään eläinsuojelullisiin syihin tarttuneena hyönteisten välttäminen kuulostaa tosin hurskastelulta, sillä me kaikki olemme jo hyönteissyöjiä.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan. Arvio perustuu Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n säädöksiin, kuinka paljon hyönteiskappaleita elintarvikkeet voivat sisältää. Kaikkia höntiäisiä on mahdoton poistaa ruuan valmistus- tai pakkausprosessissa. Eikä se olisi edes tarpeen ruokaturvallisuudenkaan kannalta.

Keskiverto länsimaalainen syö vuodessa 450–900 grammaa hyönteisiä täysin huomaamattaan.

Esimerkkejä; makaronit ja nuudelit saavat pitää sisällään  alle 225 hyönteiskappaletta per 225 grammaa. Kaksi desiä rusinoita sen sijaan ei saa sisältää enempää kuin 35 banaanikärpäsen munaa.  Purkkiparsa kelpaa, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden. Näillä säännöillä pyritään ylläpitämään tiettyjä ruuan laatustandardeja. Kyseessä on luonnolliset ja väistämättömät lisäainekset, joilla ei ole vaikutusta kuluttajan terveyteen. Koko listan voi lukea viraston sivuilta.

Purkkiparsa kelpaa kaupan hyllylle, kunhan ripsiäisiä on alle 40 kappaletta sataa grammaa kohden.

Veganismin muotoja on paljon, ja usein motiivit kasvissyöntiin liittyvät ekologisuuteen ja eläinten oikeuksiin. Eläintuotannon perimmäiset ongelmakohdat kääntyvätkin päälaelleen, kun puhutaan hyönteisfarmauksesta. Alla pari yleisintä aprikointia aiheesta.

Miksi emme syö eläinten rehuksi kasvatettavaa viljaa tai soijaa?

Hyönteiset syövät mitä tahansa orgaanista rehua. Hyönteisfarmi voi kuluttaa maatalouden sivuvirtaa tai vaikkapa kompostiainesta. Niille ei siis tarvitse erikseen kasvattaa rehua, kaataa sademetsiä tai rahdata ravintoa toiselta puolen maapalloa, kuten soijaravitulle siipikarjallemme. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden rehuhyötysuhde on jopa 12 kertaa tehokkaampi kuin nautakarjalla.

Tuotantoeläin kärsii aina ja liha on murha

Aivan totta! Kaikki elollinen reagoi kipuun, jopa kasvit. Tämänhetkisten tutkimusten valossa hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja, ja niiden fysiologiset ominaisuudet poikkeavat täysin verrattuna nisäkkäisiin tai lintuihin. Siksi höntiäisten vastuullinen tehotuotanto on helppoa. Kasvatusolosuhteet ovat hyvin lähellä ötököiden luonnonvaraista kasvuympäristöä ja teurastaminen tapahtuu horrokseen vajoamisen kautta, pakastaen.  Jollain tasolla hyönteinenkin siis kärsii. Jos kuluttajan kasvissyönti perustuu buddhalaistyyppiseen luontosuhteeseen, niin ilman muuta tulee jättää hyönteiset hyödyntämättä.

Proteiinia saa muualtakin kuin hyönteisistä

Niin saa! Palkokasvit esimerkiksi ovat loistavia valkuaisaineen lähteitä. Hyönteisravinnon monipuolisuutta on silti vaikea päihittää. Wageningenin yliopiston laatiman ja FAO:n julkaiseman raportin mukaan yleisimmät ruokahyönteiset sisältävät paitsi ihmiselle välttämättömät aminohapot, myös kaikki vitamiinit ja hivenaineet joita tarvitsemme täysipainoiseen ravitsemukseen. B12-vitamiinit, monityydyttymättömät rasvahapot, rauta, sinkki, kalsium… kaikki samassa tehokkaassa paketissa.

Ole hereillä, ole entovege!

Hyönteistalouden faktat ovat aseistariisuvia. Siispä sinä vegaani, vegetaristi tai sellaiseksi pyrkivä: huomioi luonnon monimuotoisuus, pidä sitä yllä ja kokeile rohkeasti eläinkunnan ruohonjuuritason tarjontaa. Tee vegaanihaaste ja ole hereillä. Ole entovege!


Lähteet

Bugger King IV Ravintolapäivässä

Elokuussa 2015 kokeilimme Samuli Helavuon kanssa miten Ravintolapäivän konsepti toimisi hyönteistalouden sanoman siivittäjänä. Kuka tahansa voi milloin tahansa perustaa väliaikaisen ruokakojun minne tahansa, ja Ravintolapäivän kantava ajatus on ollut koota innokkaita kotikokkeja kestitsemään ihmisiä tiettyinä päivinä neljästi vuodessa.

Nimesimme kojumme Bugger Kingiksi ja pystytimme sen Helsingin Vanhaan kirkkopuistoon, eli Ruttopuistoon. Kunnianhimoinen kolmen vaihtoehdon ruokalistamme osoittautui melkoiseksi haasteeksi, sillä innokkaat ötökkäruuan ystävät olivat muodostaneet 10-metrisen jonon kioskillemme jo ennen kuin saimme tavaroitamme purettua.

ravpaiv
Ravintolapäivä 16.8.2015

Marraskuun 2015 Ravintolapäivänä Bugger King vaikutti Varustelekalla ja helmikuussa 2016 galleria Ruplassa. Nyt toukokuussa palasimme Ruttopuistoon tehokkaammalla menulla ja tuplatulla miehistöllä. Meidän lisäksi tiskin taakse tulivat hääräämään sirkkojen farmausjärjestelmiä valmistavan EntoCuben Otto ja Perttu.

 

Päivä alkoi verkkaisesti, mutta keskipäivää lähestyessä meininki vilkastui. Tasaisella pörinällä paahdoimme iltapäivään asti, kunnes viimeinen satsi ötököitä oli pannulla. Myyntiartikkelimme oli paputasku, eli riisikakulla tarjoiltu jäävuorisalaattiin kääritty papumuhennos, johon saattoi päätyä espoolaisia kotisirkkoja sekä töölöläisiä jättijauhomatoja. Hyönteisiähän ei toistaiseksi saa ihmisruuaksi myydä, joten höysteet ovat jokaisen henkilökohtainen valinta.

Kuva, jonka Kalle Heino (@kheino) julkaisi

Pelkästään Ruttopuistossa Ravintolapäivän kojuja oli yli sata, ja hiiligrillintuoksuinen tunnelma oli melkeinpä mannermainen. Kaiken kaikkiaan päivä oli mainio; keli helli ja kojulla kävi kuhina. Suuri osa asiakkaista löysi paikalle puskaradion välityksellä, ja sattumalta päätyneet ihmiset olivat ennakkoluulottomia ja jatkoivat matkaansa kokemusta rikkaampana.

Kesää kohti käydessä on tulossa vielä paljon ötökkämeininkiä ja -tapahtumia. Pysy kanavalla!

Pöperöä ja salaliittoja

Villeistä raaka-aineista ja lähituotannosta intonsa ammentava ruotsalainen kokki, Paul Svensson, on länsinaapurissa tunnettu raikkaista ideoistaan ja ensiluokkaisesta ruuasta. Miekkonen on Fotografiskan ravintolan keittiömestari, ja tekee paraikaa Food Conspiracy -dokumenttisarjaa tulevaisuuden ravitsemusratkaisuista.

Viime keskiviikkona Svensson järjesti projektiinsa liittyvän päiväseminaarin Tukholmassa, johon osallistui alan tutkijoita ja tekijöitä ympäri Eurooppaa. Oma presentaationi käsitteli hyönteisten hyödyntämistä koti- ja ravintolaruuassa pohjoisilla leveysasteilla.

Yleisö pääsi maistamaan fritattuja porvoolaisen Sirisee-farmin kotisirkkoja, torakoiden keittolientä sekä jäämurskassa jäähdytettyjä, fenkolilla ja suolalla höystettyjä eläviä jauhomatoja.

Seminaari oli inspiroiva, ja mieleenpainuvimpia luentoja oli Douglas McMasterin tarina maailman ensimmäisen zero-waste-ravintolan, Silon, syntymisestä Brightoniin. Douglas toi Tukholmaan pussillisen kompostimultaa, jossa kasvatetut porkkanat maistuivat jännittävästi viskikolalta. Kompostikasvatuksen ansiona on jokaisen kasvatuserän erilainen maku, riippuen mitä multaan on kompostoitu. Pätevä syy käydä Brightonissa!

Hyönteiskokin vieressä hymyilevä Paul on utelias kokeilemaan uusia raaka-aineita ja osaa etevästi soveltaa niitä erilaisiin ruokalajeihin. Suomalaisille Svensson on tuttu tv:stä, ja alunperin tutustuinkin sälliin hyönteiskonsultaation puitteissa erästä lifestyle-ohjelmaa varten, jonka hedelmänä syntyivät Paulin hyönteisreseptit Strömsöhön.

Artikkelin pääkuvassa Stefan Erikssonin superlokalt-annos, jossa maa-artisokkaa, linssejä, lupiineja, krysanteemia ja vad som inte!

Haavi auki, sirkat kiinni

Marraskuun ensirännän myötä on ollut mukava miettiä ensi kesän pörinöitä.

Taannoin YLE Turulle antamani haastattelu poiki kysymyksiä Suomen luonnonvaraisista hyönteisistä ja niiden syömäkelpoisuudesta. Hauskaa, että aihe kiinnostaa. Luonnonvaraisia syötäviä hyönteisiä löytyy härmästä montakin lajia, mutta vatsaansa niillä ei hevin täytä.

Suomesta löytyy n. 25000 hyönteislajia,
mutta yhdenkään syömäkelpoisuutta ei ole tutkittu.

Itse keräilen kesäisin jonkin verran villejä höntiäisiä, lähinnä kesäkeittiön kuriositeetiksi. Ulkohyönteisten kausi on muutenkin varsin lyhyt, joten valvottu sisäkasvatus rivakasti lisääntyvillä lajeilla on meidän leveysasteillamme ainoa järkevä tuotantotapa, jos mielii tuottaa ruokahyönteisiä tehokkaasti.

Villisirkka hyppysissä

Villeistä hyönteisistä ehkä helpoimmin kerättäviä ovat heinäsirkat. Aurinkoisella säällä kun löytää vilkkaan niityn, voi haaviin saada useita satoja grammoja ötököitä parissa tunnissa. Yöperhosten ja erilaisten kuoriaisten sekä ampiaisten toukat ovat myös hyvää ravintoa, jos kyseisiä otuksia sattuu jostakin mökkisokkelin alta löytämään. Muurahaisistamme ainakin kekomuurahaiset ovat syötäviä.

Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.
Äyriäisten lailla myös heinäsirkkojen kitiinikuori punertuu keittäessä.

Kuten sienestäessä, laji- ja maaperätuntemus on tärkeää hyönteisiä poimiessa. Sekä tietysti luonnossakulkijan etiikka, ettei häiritse rauhoitettuja lajeja, tuhoa muurahaispesiä jne. Jotkut hyönteiset voivat kantaa tauteja, joten haaskoja syövät ja epämääräisillä paikoilla kasvavat ötökät kannattaa tietysti jättää sikseen.

Tunne lajit ja maaperä. Älä poimi
rauhoitettuja hyönteisiä
äläkä riko muurahaiskekoja.

Kotimaisten hyönteissyöntipiirien grand-old-lady Lena Huldén on luonut hyvän, hyönteisen ulkomuotoon perustuvan, nyrkkisäännön luonnosta poimittujen hyönteisten arviointiin.

Jos ötökkä on tavattoman karvainen
tai kirkkaan värinen, älä syö sitä.
– Lena Huldén, hyönteistutkija

Kesäherkkuja saa myös makeansuloisista mehiläisentoukista. Jos tuttavapiirissä on mehiläishoitajia, kannattaa ehdottomasti kysyä maistiaisia. Kuhnurintoukkia poistetaan kennoista osana mehiläistenhoitoa, joten niiden päätyminen hyötykäyttöön on vain suotavaa. Vinkkejä voi hakea vaikka Suomen Mehiläishoitajain Liiton blogista.

Muurahaisten munitus oli
tärkeä lisäelinkeino sotien aikana ja
1950-luvulla.

Tätä ette tienneet: Suomessa on tehty hyönteisillä ravintobisnestä jo 1950-luvulla. Tässä linkki Viikin vihreän kampuksen opiskelijoiden ylläpitämän popup-ravintola Ötökän Facebook-sivulle muurahaisten munituslaania käsittelevään postaukseen. Laani löytyy Hukkavuoren retkeilypolulta Pohja-Lankilasta.

Muurahaisten munituslaani Etelä-Karjalassa.

Keväällä tätä artikkelia voisikin laajentaa muihin niveljalkaisiin ja perehtyä keittiövinkkelistä vaikka lehtokotiloiden hyödyntämiseen.

Mieli sanoo ei, maha joo

Länsimaisen ruokakulttuurin vieraantuminen hyönteisravinnosta on pitkälti psykologinen kysymys. YLEn tiedeohjelma Prisma Studio keskittyi viime jaksossaan ruokainhoon – miten se syntyy ja kuinka siitä voi päästä yli. Kävimme ötökkäyrittäjä Santtu Vekkelin kanssa tarjoilemassa asiantuntijavieraille hyönteisherkkuja. Mielenkiintoinen jakso on nähtävissä YLE Areenassa lokakuun 2014 loppuun asti.

Tempuratoukat resepti

Tempuratoukat

  • 200 g jauhomatoja (jauhopukki-kuoriaisen toukkia)
  • 50 ml soijaa
  • 2 dl riisijauhoa
  • 4 rkl curryjauhetta
  • 1 muna
  • hyppysellinen suolaa
  • lasillinen olutta
  • rypsiöljyä
  • pensaspapuja
  • tuoretta chiliä

Helppo ja herkullinen ruokalaji, jonka inspiraationa on Eat Grubin syväpaistetut heinäsirkat. Alkuperäistä ohjetta on muokattu Suomesta helpommin saataviin, tuoreisiin hyönteisiin.

Jos käytät eläviä jauhomatoja, syötä niitä pari päivää jauhoilla tai leseillä, jotta ne puhdistavat itsensä. Pakastetut toukat sulatetaan ennen valmistusta.

Kuumenna tilkka öljyä ja käytä toukat paistinpannulla. Jos toukkien seassa on itsestään kuolleita yksilöitä, heitä ne pois. Upota ne hetkeksi soijaan, kääri folioon ja laita 180°C uuniin 25 minuutiksi. Ota jäähtymään.

Sekoita riisijauho ja curry, lisää suola. Sekoita viileä olut ja muna, kunnes seos on pehmeä ja kuplaton. Sekoita kuivat aineet olut-muna-seokseen. Vatkaa kevyesti, kunnes seos on tasainen ja kauniin keltaruskea.

Kuumenna öljyä syvässä pannussa tai padassa vähintään 3 cm syvyydeltä. Sopiva paistolämpötila on noin 160-180°C. Leivitä toukat yksitellen olut-muna-seoksessa ja pudota öljyyn. Paista noin 20 sekuntia, kunnes kuorrute saa väriä. Siirrä paistettu toukka reikäkauhalle pyyhkeelle tai talouspaperille valumaan.
Tarjoillaan makean chilikastikkeen ja vihannesten kera.


 

Suklaasirkat resepti

SUKLAASIRKAT

  • 50 g kenttäsirkkoja
  • 200 g taloussuklaata
  • 100 g vadelmia
  • 1 tl vaniljasokeria
  • mintunlehtiä

Jos käytät pakastettuja sirkkoja, anna niiden sulaa puolisen tuntia huoneenlämmössä ennen valmistusta. Elävät sirkat voi heittää pannuun sellaisenaan.

Sulata suklaapalat kattilassa tai fondue-astiassa. Jos käytät kattilaa, kiehauta ensin 2 dl nestettä kuten kermaa, ennen kuin lisäät suklaapalat kattilaan.

Soseuta vadelmat tehosauvalla. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja jatka sekoittamista.

Paista sirkkoja puolisen minuuttia kuumalla pannulla öljyssä. Lisää reippaasti suolaa. Nosta valumaan pyyhkeelle.

suklaasirkat_blogiTartu sirkkaan syömäpuikoilla ja dippaa se sulaan suklaaseen. Anna jähmettyä kymmenisen sekuntia, ja kostuta vadelmasoseeseen. Mintunlehdet voi silputa vadelmasoseen päälle tai nauttia sellaisenaan suupalojen välissä.


 

Reseptit ja toukkahaaste nähtävissä myös YLEn sivuilla.

Hullu hyönteiskesä

Tammikuussa toivoin Twitterissä, että 2014 tulisi olemaan merkittävä vuosi entomofagian tunnettavuuden suhteen.  Nyt lehtien putoillessa voi jo todeta, että maininki on hyvä. Jopa The Economist viskasi löylyä uuden teollisuudenalan – hyönteiselintarvikkeiden – puolesta julkaisemalla aiheesta videon otsikolla Why Eating Insects Makes Sense. Katso video YouTubessa.

Lämmin kesä helli hyönteisten ystävien kaikkia aisteja ja blogin päivitys on jäänyt hintsummalle kaiken hälinän keskellä. Tässäpä kuitenkin yhteenveto loppukesän ja syksyn kinkereistä täällä kotikulmilla.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa

_MG_9398Dodo ry:n Haarukanjälki-projekti pureutui globaaliin ruokajärjestelmään monelta kantilta, ja elokuun lopussa Pasilan vanhoilla veturitalleilla järjestettiin ruokahyönteistapahtuma, jossa sain ilokseni jakaa infoa ja kutitella vieraiden makuhermoja asiantuntijoiden ja asiasta kiinnostuneiden kanssa. Hyönteisilta oli osa Haarukanjäljen tapahtumasarjaa, jossa kesän aikana pohdittiin tulevaisuuden ravitsemushaasteita monesta vinkkelistä.

Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa -tapahtuman yhteenveto Haarukanjäljen sivuilla tämän linkin takana.

© Koiramies.fi
Haarukanjäljen hyönteisiltaan osallistui ilahduttavan paljon aiheesta kiinnostuneita kansalaisia.

Kuvia kaikille

Elämyspuuhamies Olli Laasasen organisoima letkeä valokuvaajien luentosarja Kuvia kaikille järjestettiin 24.–26.8.2014 Helsingin Kansalaistorille pystytetyssä Roskalavapaviljongissa. Kolmen päivän aikana eri aihepiireihin keskittyneet ammattilaiset ja harrastajat kertoivat suhteestaan valokuvaukseen. Oma souvini käsitteli luonnon lähivalokuvausta, ja mukana vaikuttivat myös elävät mallini, kummitussirkat Messi ja Kola. Ensi vuonna uudestaan!

Kuvia kaikille -tapahtuman yhteenveto Olli Laasasen blogissa tämän linkin takana.

© Olli Laasanen
Koiramies höpisee luonnon lähivalokuvauksesta Kuvia kaikille -tapahtumassa. Kuva © Olli Laasanen

Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii

Haarukanjäljen tapahtumassa tutustuin hyönteistalouden asiantuntijaan, motoroidulla turvalla varustettuun keksijä-yrittäjä Santtu Vekkeliin. Santun kanssa pidimme Maikkarin toimittajalle parin tunnin esitelmän aiheesta, josta esitettiin muutaman minuutin brunssihenkinen kooste.

Huomenta Suomen Ötökkää pöytään -jakso nähtävissä rajoitetun ajan Katsomo.fi-palvelussa.

Huomenta Suomi - Ötökkää pöytään

 

PS. Artikkelin pääkuvassa suosirkka trapetsilla, Nuuksion Mustalammella syyskuussa 2012 © Topi Kairenius

Kuka vapauttaisi ötökät?

Ylihuomenna Suomesta valitaan 13 edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ääneni singahtaa salamana sille rohkealle ja ennakkoluulottomalle meppiehdokkaalle, joka ymmärtää elintarviketeollisuuden tulevaisuuden olevan jalkojemme juuressa.

Keväällä 2013 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO kehotti länsimaita hyödyntämään hyönteisiä ihmisten ja eläinten ravinnonlähteenä. Tällä hetkellä ötökät luokitellaan EU:n pykälien mukaan uuselintarvikkeeksi. Meinaa sitä, ettei hyönteisiä saa tuottaa tai myydä ruuaksi, koska ”niiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997”.

Kyseessä on siis käytännössä uusi elintarviketeollisuuden toimiala. Jollain tulevalla mepillä – mieluiten useammalla – on nyt hyvä tilaisuus tarttua edistyksen viisariin ja takoa sillä tolkkua elintarvikepykäliin, jotka jarruttavat turvallista ja ekologista ravinnontuotantoa.

Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa.
Hollannissa kasvatettuja kulkusirkkoja pekonin korvikkeena carbonarassa. © Koiramies

Ruokahyönteisten päästämiseen pannasta voi vaikuttaa myös valtiollisella tasolla. Tammikuussa 2014 Belgian elintarviketurvallisuudesta vastaava virasto hyväksyi 10 ihmisravinnoksi kelpaavaa hyönteislajia. Samankaltaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta haluan myös kotimaiseen byrokratiakenttään, mutta EU-pykäliä koskevien päätösten on lopulta lähdettävä parlamenttitasolta.

Yök, en syö

EU:n ulkopuolella yli 2 miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä osana päivittäistä ruokavaliotaan. Ötökät ovat ravinteikasta, terveellistä ja vähärasvaista ruokaa.

Proteiinia (g) Rasvaa (g) Hiilihydr. (mg) Kalsium (mg) Rautaa (mg)
Hepokatit 12,9 5,5 5,1 75,8 9,5
Sirkat (pienet) 20,6 6,1 3,9 35,2 5,0
Sirkat (suuret) 14,3 3,3 2,2 27,5 3,0
Kekomuurahaiset 13,9 3,5 2,9 47,8 5,7
Silkkiperhosen toukat 9,6 5,6 2,3 41,7 1,8
Vertailun vuoksi:
Naudanliha 27,4 5,0 0,01 3,5
Kala 28,5 1,0 0,03 1,0

Lähde: Jared Ostrem, John Van Dyk, Iowa State University

Hyönteisten kasvatuksesta syntyvät ympäristövaikutukset ovat mitättömiä verrattuna lihantuotantoon. Kilolla rehua saa tuotettua liki 10 kg ruokahyönteisiä. Ötökät eivät tarvitse laidunmaata, eivät navettoja – pieni hyönteisfarmi mahtuu vaikka vaatehuoneeseen.

Eikä siinä vielä kaikki: hyönteiset muuttavat kaiken niille syötetyn aineksen proteiiniksi ja toimivat niine hyvineen kuten biojätemyllyt. Vaihtolämpöisinä otuksina ötököiden energia ei kulu ruumiin lämmittämiseen, joten niiden kasvuun tarvitaan merkittävästi vähemmän ravintoa kuin nisäkkäillä.

Myönnettäköön, että hyönteisten käyttö länsimaisten ihmisten ravintona tulee vaatimaan myös asenteellisia muutoksia juridiikan lisäksi. Hyvä alku olisikin vapauttaa ötökät siipikarja- ja kalateollisuuden rehuksi ja sitä kautta rikastuttamaan laajempaa elintarviketuotantoa.

Entä jos ötökät loppuvat kesken?

Kun puhun ötököistä, tarkoitan ylimalkaan kaikkia niveljalkaisia. Kyseessä on eläinkunnan suurin pääjakso, johon kuuluvat mm. äyriäiset, hämähäkkieläimet ja hyönteiset. Yli 85% maapallon eläimistä on niveljalkaisia. On arvioitu, että pelkästään hyönteisbiomassaa on yhtä ihmistä kohti 40 tonnia. Kaikki ötökät eivät toki ole syötäviä. Ruokahyönteisiä on listattu ”vain” hieman alle 2000 lajia, mutta nuo luvut antavat osviittaa siitä, millaisesta ravintokapasiteetista on kyse.

Vuosi 2014 tulee olemaan entomofagian yleistymisen kannalta merkittävä. Pinnan alla pöhisee jo kivasti. Belgian ohella Hollanti on pitkällä ruokahyönteisten tutkimuksessa. Tanskassa hyönteiskokeiluja on tehty keittiössä jo pitkään ja Suomen Turussakin kaavaillaan elintarvikkeiden buustausta ötökkäproteiinilla.

Kuka meppi olisi ötököiden äänitorvi Euroopan parlamentissa ja ajaisi EU:n kokoista ruohonjuuritason asiaa? Hyönteiset reippaasti vaan agendalle, eivät ne pure! Kovaa.

PS. Ötökät ovat hyviksiä. Tsekatkaa South China Morning Postin infografiikka jos ette usko.

Bug Appétit!

Vaihtoehtoiset raaka-aineet ja perinteisen ruokaympyrän ulkopuolelta tulevat ravinnonlähteet kiinnostelevat ihmisiä nykyään yli ruokavaliorajojen.

Viime perjantaina lystikäs ravitsemusterapeutti Leena Putkonen järjestikin kotonaan ötökkämaistiaiset, jonne hän kysyi minua jakamaan tietämystäni aiheesta ruokahyönteiset.

_MG_0581
Alhaalta myötäpäivään: kotimaassa kasvatettuja kaksitäpläsirkkoja, thaimaalaisia kutojamuurahaisia, hollantilaisia kulkusirkkoja, sekalaisia kuivattuja hyönteisiä sekä keskellä ruotsalaisia jauhomatoja.

Lisäksi pöytäseurueeseemme kuuluivat kokeilevan keittiön ystävä Silja, mehiläistenhoidon asiantuntija Mari Koistinen sekä Leenan kundikaveri Yves, joka muisteli syöneensä ötököitä lapsuudessaan Kuubassa.

_MG_0643

Alkuruuaksi viritimme Mindon tomaatti-bataattisopasta murkkuversion, eli jatkoimme sosetta thaimaalaisilla, kuivatuilla kutojamuurahaisilla. Sopan perusresepti on jo itsessään todella maukas, ja voimakkaita makuja sekoittaessa täytyy olla varovainen, ettei sotke liian monta hyvää asiaa keskenään. Murkut toimivatkin mainiosti sattumina, jolloin niiden maku ei sekoitu soppaan, vaan pamahtaa ikään kuin täsmäiskuna hyönteisen osuttua lusikalle.

_MG_0639
Tomaatti-bataattisose kutojamuurahaisilla

Pääruuaksi syntyi libanonilainen klassikkoannos mujadar. Mausteinen linssirisotto kruunattiin valkosipuliöljyssä pyöräytetyillä kaksitäpläsirkoilla. Sirkkojen umamihko ominaismaku pääsi oikeuksiinsa karamellisoitujen sipulien kanssa ja lopputulos oli herkullinen.

_MG_0620
Libanonilainen linssirisotto kaksitäpläsirkoilla

En ole järin harras kuivakakkujen ystävä, mutta Leenan valitsema banaaninen ja matoinen jälkkärileipä oli onnistunut sekoitus suolaista ja makeaa. Leivonnaisissa ruokahyönteiset voi toki jauhaa myös taikinaan, mutta tällä erää jätimme jauhiksemme rouhimatta.

_MG_0646
Banaanileipä jauhomadoilla

Tuhdin illallisen, viinikarahvillisen ja kölsch-lasillisten jälkeen päätimme käväistä vielä tukemassa kotimaista viskiteollisuutta Kyrönmaan matkailun edistämiskeskuksessa, joka on Kyrö Distillery -pientislaamon popup-saluuna Helsingin Kampissa. Suosittelen Kyrö Distilleryn tuotteita väkevästi kaikille rehtien makujen ja kekseliäiden juomasekoitusten ystäville.

Kaiken kaikkiaan ötökkäilta oli todella vänkä, kiitos verrattomalle emännälle ja kivalle seurueelle!

 

Pitsa ilman Muttia

Twitterin superkeittäjä Henri Alen sivistää meitä perjantaikokkeja tuittailemalla liki viikottain perusruokien reseptejä samalla opastaen, kuinka hommat tehdään oikein ja maukkaasti.

Alkuviikosta Alen veti kokinhatustaan ohjeen pizza biancaan – valkoiseen pitsaan. Siis pitsaan ilman tomaattikastiketta. Vänkää vaihtelua pitsaperjantaihimme.

Voimakkaiden juustojen yhdistelmä vahvistaa valkosipulisirkkojen makua entisestään.

Voimakkaiden juustojen yhdistelmä vahvistaa valkosipulisirkkojen makua entisestään.

Ohjeessa ollut musta oliivi tosin jäi vihreäksi, koska kuusivuotiaamme suosii vihreää. Ja sardellit/parmankinkun vaihdoin kaksitäpläsirkkoihin, koska… noh, ei ollut sardelleja saati kinkkua.

Tähän vuodenaikaan oikeastaan ainoa sirkkalaji, joita näillä leveysasteilla on saatavilla, on juurikin Gryllus bimaculatus, joita saa hyvin varustetuista eläinkaupoista elävinä tai pakasteina.

Tomaatiton pitsa itsessään on erittäin toimiva. Emmental-parmesaani-kombo vahvisti sirkkojen omintakeista makua, jotka olin käyttänyt öljyssä ja valkosipulissa ennen tarjoilua. Taikinan olisi sietänyt saada kohota kauemmin, mutta pitsakivi paistoi lätyn aivan passeliksi.

Näitä Alenin jokamiehen reseptejä ei löydy kuin miekkosen aikajanalta, joten laitoin tämänkertaisen muistiin tähän alle.

Henri Alenin alkuperäinen resepti:

Taikina

Täytteet

Vaiheet